Joo’o oon saanut väsättyä viime aikoina taas aikamoisia lastenrunoja että oksat pois. Niin täydellisiä lastenrunoja pystyy valmistamaan periaatteessa kahdella tavalla: vähän tavallisemman rallatuksen taikka huippumielenkiintoisen luettavan särmärunon. Ensinmainittuja lastenrunoja on myös aivan kiva lukea nehän voivat olla vaikkapa luontokuvauksia puhtoisilla sanoilla rakennettuja. Tällaisia samantyylisiä lastenrunoja voi lukea vaikka koko kirjan ja lukunautinto on tällöinkin taattu.

Vaan onhan noi jälkimmäiset aivan huippusärmä lastenrunot jotain aivan erityistä. Ja viime aikoina on pukannut tällaisia runoja että on täytynyt olla jokin Toomas Väätämöinen lastenrunotaikakynällään rustaileen täydellistä oodia. Kun tietää ettei yritys-erehdys menetelmällä – varsinkaan pitempiä lastenrunoja – saa aikaan kuin yleensä ehkä pitkän työstämisen jälkeen niin että varmaan olis jo kärsivällisyyskin malttia ja valttia. Niin on parempi kun on taikakynä jolla runot pergamenteille raapustaa.

Mutta siis kun tällä taikakynällä kirjoittaa tekstit niin tästä vaan hyvätkin lastenrunot punoilee ja runoilee. Tietty pitäähän tästä huolimatta olla omaa pätevyyttä paljonkin ettei runoihin jää huonoja kohtia.

Täytyy sanoa että kun niin hyviä pitempiäkin lastenrunoja on viime aikoina saanut aikaan niin vähän jo arveluttaa että kuinkahan pitkään lohikäärmeen verimuste oikein paratiisilinnun sulkakynässä riittää? Monasti ajattelen uutta runoa työstäessä että tekis vaan lyhyen lastenrunon mutta niin vaan on pukannut vähän pitempää usein täydellistä lyriikkaa.

Tähän tämmösen plokiruapustuksen piätteeksi vässäelempä tuas jottaen tekelettä:

Taikakynä

Jos sinulla on sukanvarressa hynää
mikset hankkisi taikakynää

Runoriimit sulka runoilee
sinun apunasi oodit punoilee

Jos on sormi välillä suussa
riimit valmistuu viimeistään runokuussa

PS. Taikakynän hankkimiseen
oikeasti ei tarvita edes lanttia
eikä strutsia tai elefanttia
vaan ihqu ihkaoikeaa runokanttia!