taru, satu ja runo

Tämä voisi olla vaikka hyvän lastenrunon otsikko tämä taru, satu ja runo, mutta nyt juttua blogiin kuitenkin tällä kertaa kirjoitan. Ja voisihan tähän listaan laittaa myös että loru. Nämä kaikki ovat etenkin lastenkirjallisuuden termejä jotka ovat suomen kielessä erityisen tärkeitä. Ja tietty on myös runon tarkennus että lastenruno.

Nämä kaikki kolme ovat myös etunimiä joskin Runo on harvinaisempi ja en edes taida tietää ketään Runo nimistä henkilöä. Mutta näiden sanojen käyttöön kirjallisuuden kanssa liittyy jonkinmoinen ongelma juuri siksi kun nämä ovat myös nimiä. Miksi? No siksi kun jokainen kerta kun joko tekstissä taikka kirjan nimessä käyttää esim. sanaa taru niin aina pitää aatella ettei sanan kaksoismerkitys ole huono nimenomaan Taru nimisten henkilöiden kannalta. Tämä on hyvinkin rajoittava tekijä ja on käynyt mielessä että olisiko jopa parempi että nämä taru, satu ja runo olisivat pyhitetty vain kirjallisuuden käyttöön. Mutta oisko niin että nämä, Taru ja Satu etenkin ovat niin nättejä tyttöjen nimiä että näitä niminäkin tarvitaan ja kun ihmisiäkin on niin paljon että kaikki vähänkin kelpuutettavat nimet halutaan käyttöön.

Runo on oikeastaan ookoo kun ei tosiaankaan ole tiedossa miulla ketään Runoa niin en ole lastenkirjallisuutta tehdessä käytännössä niin edes miettinyt runo-sanaa henkilön kannalta niin kuin noissa taru ja satu -sanojen kanssa. Vaikka jos tuntisin yhdenkin Runon niin voisin ollakin tarkempi kirjoittaessa.

Jokohan on riittävästi ollut löpinää noista nimistä tässä asiassa. Sitten vähän asiaa saduista ja kirjailijan urani alkuajoista 2004 Siis innostuin lastenkirjallisuudesta kun aloin väsäämään lastensatua tälleen Olipa kerran… Aattelin kirjoittaa vain tosi hyvillä sanoilla ja mahdollisimman täydelliseksi ja ajattelin runollisesti: Olipa kerran kettu… Tämä kettu oli oikea mustikkakettu… joka asusteli kotimetsässä… ym. Mutta kun olin kirjoittanut vain huippuhyvillä sanoilla huomasin että tällainen tekstini oli lyhyt ja töksähtelevä jota korjailin moneen kertaan. Ja viimein huomasin että ihan normaaleilla (joskin kuitenkin riittävän hyvillä) sanoilla pitää kirjoittaa jotta onnistuu paremmin kirjallisesti ehyt satu. Vaikkakin nykyään välttelen esim. tiettyjä taivutusmuotoja kirjallisuudessa. Tälleen tämä kirjallinen urani upeasti aluksi satusetänä starttasi. Sittenhän jo kun Sininen luumu -satukirjan ja Foksu metsänkettu ja Romanttinen runometsä runollinen lastensaturomaani -kirjojen ekat versiot olin kirjoittanut 2005 niin olinkin innostunut lastenrunoilusta ja aloin kirjoittaa vain lastenrunoja ehkä lähinnä siksi kun näissä onnistui valmiit tulokset nopeammin.

Siis nuo satukirjathan julkaisin en aiemmin kuin 2016 ja 2018 sillä eivät olleet olleenkaan valmiita vielä kielellisesti ja julkaisujen jälkeenkin jouduin vielä viilailemaan, varsinkin Foksua aikalailla, mutta nyt näyttäisivät olevan molemmat valmiita kun en ole enää pitkään aikaan löytänyt näistä mitään korjattavaa.

Olipa kerran -alkuisia satuja ja runoja minulla on useita mutta eriskummallista on että viime aikoina kuitenkin laitoin vaan ekan kerran yhdessä runossa: sen pituinen se. Vaikutti ettei aiemmin oikein sopinut yhteenkään tekeleeseeni. Jos innostusta riittää täältä blogista voi etsiä että missähän runossa olen tollaista sen pituinen se -loppujuttua oikein käyttänyt. (kuin etsisi neulaa heinäsuovasta… :)

Mitä taruista mainitsis? Taru on vähän niin kuin satu. Vaikka taru vois esim. kuulostaa olevan tottakin mutta on kuitenkin keksittyä.. tarua. Taru on mielestäni erittäin tärkeä sana myös lastenrunoudessa jolla onnistuu ihanampaa lastenkirjallisuutta.

Lastenrunot ja runot (aikuisten siis) ovat myös pieni ongelma kirjastoluokituksessa kun molemmilla on käytössä yleensä sama kirjastoluokituskoodi esim. 82.2 Onneksi kirjastoissa ja kirjakaupoissa ovat eri hyllypaikoissa kun taasen nettikirjakaupoissa omat kirjoittamani lasten(runo)kirjat ovat olleet muidenkin tyylin kirjojen joukossa lastenkirjoissa vaikkakin onneksi yleensä kuitenkin lastenkirjojen.

Jätä kommentti

*