Tyytyväinen lastenrunokirjoihin

Okei nyt kirjoitin jo kaiken oleellisen tässä blogiotsikossa tarviiko enempää enää tähän blogijuttuun kirjoittaakaan kuin että olen tyytyväinen lastenrunokirjoihimme? Ei välttämättä mutta jos haluaa lukea enemmän niin tässä runokynä vielä kirjoitusmatkaa jatkaa…

Aiemmin kirjoittelin että olisi jo lastenkirjamme niin valmiita ettei olisi kuin vähäisiä kosmeettisia juttuja paranneltavana. Kuitenkin vielä noin kymmenkuntaan lastenrunokirjaan tämän jälkeen vielä viilailin sisältökorjauksia vaikkakin vain yhteensä joidenkin sanojen verran. Viime reilun kuukauden ajan korjailin koko ajan itseasiassa runollista lastensaturomaania ja julkaisin kirjan. Ensimmäisen version tästä Foksu metsänkettu ja Romanttinen runometsä -kirjasta julkaisin 2018. Hioin tämän kirjan mahdollisimman hyväksi tekstiksi yksityiskohtia myöten. Ja mielestäni onnistuneesti. 2018 ensimmäisestä julkaisusta tästä Foksu-kirjasta on nyt jäljellä enää alle puolet tekstistä kun annoin kirjassa olla mahdollisimman passelit ja hyvät tekstit ja samalla on tietty lapsille sopivaa luettavaa. Oi tytöt ja pojat että oon tätä kirjaa väkertänyt vuosien aikana. Mikäpä ettei kun kivan kertomuksen kirjoittelin kirjailijan urani alkuaikoina 2005 mutta kun kirjoittelin silloisella osaamisellani enkä nykyisellä niin oli paljon paranneltavaa että onnistui viimein ehkäpä huippuhyvä lastenkirja!

Äskeisestä aasinsillasta kirjailijataitojen ja siis runoilukyvyn kehityksestä muutama sananen. Kymmenen-viisitoista vuotta sitten kun kirjoittelin paljon, kirjojen tekemistä vielä silloin ootatuttavia lähinnä lastenrunoteoksia, niin oli kyllä vähän kuin laput silmillä ettei nähnyt taikka huomannut niin, jos oli tuotoksissa epäkohtia. Runot olivat sujuvia ja jo heti ihan hyviä pääpiirteittäin. Paljon luin näitä teoksiani ja voisin sanoa että kun paljon lukee esim. lastenrunoja niin on pikkuhiljaa hiffannut enemmän ja enemmän oikeasti hyvästä kaunokirjallisuudesta. Varmaan vaatii myös että keksii ja tajuaa jos tekstissä on jotain huonompia kohtia niin että havaitsee nämä kohdat jossakin vaiheessa. Ja varmaankin myös tekstin laadulla on ehkä isokin merkitys oppimiseen; jos on niin huonoa kaunokirjallisuutta niin ei ole edes mielenkiintoa niitä enempiä lukea ja jos on lähes virheetöntä tekstiä niin eihän silleen mitään uusia asioita niin opikaan kun ei ole virheitä korjattavana mitkä edes huomaisi.

Pitänee tämän blogijutun lopuksi kirjoittaa että olen saanut aikaan ja siis julkaissut 2010 lähtien ja tehnynnä käytännössä nämä lastenkirjat kokonaan itte, siis 26 lastenruno/lorukirjaa (kahdessa-kolmessa on loruja ja lastenrunoja muut 23 ovat kokonaan lastenrunokirjoja), yksi lastensatukirja, yksi runollinen lastensaturomaani (kts. aiemmin) ja yksi lastenvitsikirja joka vesittää tietty nuo kaikki ensin mainitut teokset, no ei vaiskaan.

Ja olen näihin kaikkiin lastenkirjoihin hurrrrjan tyytyväinen!

PS. sillä nämä lastenkirjat ovat niiiin valmiita ettei runoissakaan enää pitäisi olla oikeastaan korjattavaa. Sopisiko tähänkin blogijuttuun nyt tämä piste iin päälle!–>i

Jätä kommentti

*