Viestisi jos rimmaa tarjoan jouluna simmaa

Tällaista tämän blogiotsikon mukaista lausetta olen somessa viljellyt profiileissani kun tällaisen lentävän lauseen olen aiemmin keksinyt. Tämä on vähän kuin olisi jokin motto. Sinänsä hienolta kuulostava sillä rimmailee niin kivasti ja kyseisessä lauseessa on särmää. Mutta onhan toi aikalailla nakittava “motto” että jos joku/jotkut henkilöt oikeasti alkaisivat tuon takia einoleinoilemaan kanssani vaikka somessa niin pitäisikö lunastaa lupaukseni ja tarjoilla jouluglögin sijasta joulusimaa :-O

Oikeasti eipä kovin paljoa nappaisi alkaa valmistaa simaa tuota varten. En ole tarkistanut myyvätkö kaupoissa ympäri vuoden simaa tällöinhän olisi näppärä ostella joulusimat. Onneksi kukaan somefrendeistäni ei ole ainakaan vielä aiheuttanut tätä nakin viuhumista. Vaikka olisihan aivan huippuhieno juttu kun kirjoittaisivat riimiä kuin ruuneperi. Että tällä lauseellani: Viestisi jos rimmaa tarjoan jouluna simmaa – on siis, vaikka niin hienolta kuin kuulostaakin, myös varjopuolensa. Olenkin enemmän aatellut pitää tämän lauseen somessa mottona lauseen särmänsä takia ja sivuuttaa tuon velvoitteen; ei ole siis tarkoitus syödä hattuani tämän takia vaikka en niin aiokaan mielellään kyseistä velvoitetta kuitenkaan huomioida.

Ja taasen aasinsilta tällä kertaa tämä on runoilussa jättisuuri aasinsilta; siis että asiaa voidaan katsoa monelta eri kantilta. Ja kun runoilussa ja varsinkin lastenrunoilussa pitää olla tarkempi kuin monessa muussa kirjallisuuden lajissa, esim. someviestittelyssä ;-) niin symboliikka siis kyseessä on siis oikeastaan symboliikka joka on erittäin tärkeää lastenrunoilussa. Tässä asiassa tietämyksellä on huippuiso merkitys. Runonoviisi kirjoittaa vajavaisella tietämyksellään esim. lastenrunoja Hep! olen itte tällainen. Niin periaatteessa kun tietää kaikesta kaiken on oikeasti pätävä lastenrunoilija ei aiemmin, tietty riittää ehkä kun tietää tärkeimmät asiat vaikka suurpiirteisesti niin näkee rivien välitkin ja symboliikan runoissa paremmin ja osaa viilata runonsa kohdilleen.

Nyt ei ollut tarkoitus latistaa runoilijanalkuja vaikka toi edellinen pitääkin paikkansa. Mutta onni onnettomuudessa täydellisiä runoja pystyy punoilemaan myös vajavaisella tietämyksellä. Oikeastaan tällöin on puolittain säkästä kii että mitä asioita vaikka lastenrunossa tuppaa olemaan? Että ompiko puhdas runo vai onko runossa jotain korjattavaa. Ja pitää mainita runon mitastakin ;-) tähän tekstikohtaan asiaa: siis jos kirjoittaa pitkän runon niin runossa todennäköisesti löytyy jotain huonompia kohtia kuin lyhyessä runossa, jopa pätevällä runopunoilijalla. Tällainen johtuu isosti myös asiasta että kirjallisuudessa, varsinkaan riimirunoilussa, aina ei voi kirjoittaa sanoilla mitä merkitystä vain, vaan pitää tyytyä tähän mitkä mahdolliset, merkitykseltään rajalliset sanat ovat käytössä. Esim. että värejä voi ilmaista tietyillä sanoilla, mutta ei jokaiselle värivivahteelle ole omaa tarkkaa sanaa. Ja vaikka olisikin :-O niin lastenrunoon ei välttämättä passaisi juuri tarkka värin sana kyseiseen runon tekstin kohtaan ja jos riimisana niin vielä vähemmän.

Summa summarum tälle pikkaisen abstraktille tekstille kun esimerkkejä ei niin paljoa ole nyt mukana: Siis varsinkin lauseita voidaan symbolisesti katsoa monesta näkövinkkelistä (yleensä korkeintaan kahdesta) ja välttämättä sanatarkka merkitys ei olekaan tärkein joskin yleensä kuitenkin on. Jäi mainitsematta vielä noviisirunoilijoiden siis aloittelevien runoilijoiden karikot lastenrunoilussa siis sanojen aivan suoratkin merkitykset joissa joku huithaippeli näkee hyvän merkityksen mutta vähän enemmän runoilijaguru saattaa nähdä kyseisen sanan/asian kuitenkin toisella tavalla.

Jotta olisi iloisempi teksti tämä tämänkertainen niin yritämpä väsätä tähän vielä jonkin mukavan lastenrunon:

Hassu koira

Koiralla on häntä
joka on kuin moottorin mäntä.

Sillä tämä koira on hassu
sillä on robottitassu.

Joko asia selvis
vaikka koiran nimi on Elvis
niin tää hauva on botti
siis aidon näköinen koirarobotti!

-Tuomas Väätäinen- [sateenkaarilintu]

Kommentit

  • Arja Hakala

    Kissalla on kippurahäntä
    Tää on robottikoiraa oudompi

    Kulkee ja elää turboahtimella
    Raavaan isännän vahtimana

  • Tuomas Väätäinen

    Onpas melkoinen kissa. Bottikoirasta aattelin että kun osaavat tehdä nykyään niin aidon oloisia roboja että voisi olla oikeastaan niin ettei hauvelista edes pysty sanomaan että onko aito vai jokin vain ohjelmiston avulla toimiva rakkine.

Jätä kommentti

*