Kaksinko vai yksin?

Kohtsillään raikaa kouluissa suvivirsi. Ulos rynnistää lauma lapsia ja nuoria joilla on yksi asia mielessä päällimmäisenä: jippii,hurraa, loma alkaa! Joillekin lapsille loman alku saattaa kuitenkin olla vähän pelottavaa, jos joutuu olemaan yksin kotona päivän. Varsinkin, jos ei ole isompia sisaruksia.Harvoin vanhempien loma alkaa just samaan aikaan kun lapsella.

Artikkeli S.Sanomissa 29.4 sai mietteliääksi. Nyt ei enää ole mahdollista päästä kunnalliseen hoitopaikkaan, kun on jo” iso”. Otetaan avuksi mummot, ukit, kummit, muut sukulaiset, naapuritkin. Vai otetaanko? Ja saadaanko? Luulen että jokainen perhe painii yksikseen oman koululaisensa kesäloman kanssa. Ratkaisuja on pakko  keksiä jos jonkinlaista.

Mitä jos nämä isoimmat, ylä-aste-ja lukioikäiset nuoret saisivat pienen kesätyön? Viettäisivät eka-tai tokaluokkalaisen kanssa yhdessä kesälomaa. Edes joinakin päivinä ja muutaman tunnin ajan?

Kuulenpa  korvissani kun mietintä alkaa vastuukysymyksistä, turvallisuudesta, luottamuksesta, korvauksesta. Miten ventovieraan, vielä ala-ikäisen uskaltaa päästää kotiinsa ja kalleimpansa kaitsijaksi?  Kuinka uskaltaa jos tulee harrastaneeksi harmaata taloutta.

Tiedän että on monia, ilman kesätyötä jääneitä nuoria tai jotka eivät ole vielä ”virallisesti” töitä hakeneetkaan, olisivat innokkaita  tekemään omalla kesälomallaan pientä tienestiä.  Jokakesäinen ongelma lienee etteivät kaikki halukkaat saa kesätöitä. Siis vanhanajan malliin kuten sisarukset ennen: isommat kaitsee pienempiä. En siis mitään kotiapulaismallia ajatellut.

Tämä tapa voi olla toki jo käytössä vaika kuinka   laajalti ja lisäksi  paljon muita hyviä ratkaisuja. Aikoinaan kun omat lapset olivat pieniä, onneksi oli mummo silloin apuna. Olisi mukava kuulla kommentteja vanhemmilta, mummoilta ja ukeilta, keneltä vaan joka pienen koululaisen yksinolon aikaan on löytänyt ratkaisuja.

Raikukoon suvivirsi komeasti ja kirkkaasti viimeisenä koulupäivänä!

 

 

 

 

Jätä kommentti

*