Me, joilla on käyttökuntoiset jalat, lupa ja mahdollisuus astua ovesta ulos silloin kun huvittaa, näkö ja muut aistit tallella, mehän suorastaan hullaannutaan kesästä! Vai kuinka?
Olen ollut eräässä kesäjuhlassa johon osallistujat tulivat avustettuina. Kuka tuotiin kävelyttäen, rollaattorilla, pyörätuolilla, vuoteellakin yhteiseen tilaan. (Toki kutsuvieraat tulivat kaiki reippasti kävellen.)Ulkona kukkivat pensaat ja sireenit, linnut konsertoivat kuuluvasti. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Sisälläkin oli lämmintä. Tunnelma oli lämmin ja juhlavieraat olivat pukeutuneet ( puettu) parhaimpiinsa. Ohjelma ei ollut juhlan tärkein anti, vaan yhdessäolo. Kesälauluja toki laulettiin ja suvivirsikin. Kesäjuhlapaikkana , kuten jo arvasitte, oli palvelukoti.
Koskettavinta oli, kun näin kuinka erään juhlaan vuoteella tuodun henkilön kasvoille ja silmiin syttyi aurinko hänen tunnistaessaan oman läheisensä . Se aurinko valaisi koko huonetta. Käsi puristi tiukasti läheisen kättä. Käden puristuksessa oli voimaa vaikka muut fyysiset voimat olivat vähäiset. Sanoja ei ollut eikä niitä siinä hetkessä tarvittu.
Kesäjuhlan antia olivat iloiset ilmeet ja se, että tässä toimipisteessä on ruvettu tekemään hoitotyötä uudenlaisella otteella. Kuuntelemaan ja kysymään, tarjoamaan vaihtoehtoja tavallisessa arjen rutiineissa. Jokainen asiakas saa osallistua häntä koskeviin asioihin, tekemiseen, kykyjensä ja kuntonsa mukaan. Eli jokainen vanhus, Elli tai Eemeli on yksilö ja hänen tarpeensa ja toiveensa saattavat poiketa hyvinkin paljon naapurin tarpeista. Arkiset asiat joita toteutetaan toisin kuin on totuttu.
Miten tämä kertomus liittyy kesästä nauttimiseen? Jo se että hoitotyön tekemisen tapaan on kiinnitetty huomio ja siitä kerrotaan innostuneesti , tuo uuden, lempeän kesätuulahduksen, pilkahduksen auringosta vaikkei se aina paistaisikaan. Esim.ulos pääseminen, myös vuoteessa olevalle vanhukselle on herkkua, nyt kun luonto ja maisema elää parhainta kesäaikaa.
Hoitotyön kiireestä ja negatiivisista ilmiöistä on kirjoitettu ja puhuttu paljon julkisuudessa, mediassa. Halusin tuoda esille yhden positiivisen kokemani esimerkin. Hymyillään ja nautitaan kesästä!
Tämä tarina on tosi. Tällaistakin meillä Kuopiossa tapahtuu.
Tuula Kyyrönen
Kiitos Paula hienosta tekstistä!
Jospa ruvettaisiin kilpailemaan hyvässä, tasapuolisuuden vuoksi. Julkisuudessa negatiiviset puolet korostuvat.
Olin mukana 90-94-vuotiaiden syntymäpäiväjuhlissa. Tunnelma oli vapautunut ja iloinen, vanhukset osallistuvat ohjelmaan esittämällä mielipiteitään ja muistojaan ja aikoinaan oppimiaan runoja.
Jäin miettimään, miten elämässä kristallisoituu tärkeät asiat, olla läsnä tässä hetkessä kiittäen, tyytyä ja tyyntyä.
Paula Ruhanen
Kiitos Tuula kommentistasi!
Paljon hyviä hoitokäytäntöjä ja hoitajia on varmasti paljon, mutta ne negatiiviset asiat nousevat pinnalle.
Hyvä idea, kilpaillaan hyvässä!
Sinulla on tosi ihania kuvia !