Yksi on ylitse muiden

Kupliva,ääntelevä,valoisa, häikäisevä. Mikä se on? Kevät:  veden lorina, sorsien ilakointi ja pulikointi, lintumaailman kiireet parin hakemisessa ja pesän rakentamisessa. Puhkeamaisillaan olevat silmut, tuoksut maassa, joka pitkän talven jälkeen huokaisee: pääsinpä kylmästä taakasta!  Aurinko joka lämmittää, häikäisee, tekee kaiken valoisaksi. Tosin se myös paistaessaan näyttää kaiken saastan ulkona ja sisällä pölyiset , likaiset ikkunat, villakoiriakin on muuttanut kotiin tavallista enemmän.

Viis villakoirista , lupaus on tullut kesän tulosta ja valoisasta ajasta. Olen kevättykkääjä juuri siksi että kaikki luonnossa on vielä jotenkin viatonta ja neitseellistä.  Hentoinen viherrys puissa ja maassa on silmän ilo. Entisenä maalaistyttönä tunnen nenässäni vieläkin koivujen hiirenkorvien tuoksun kotini pihapiirissä.Tuoksu oli ja on edelleen rehevää, hentoudesta huolimatta.

Lapsen silmät jotka nauravat mielihyvästä tai hauskasta leikistä, on sykähdyttävää katsoa. Ja vielä sykähdyttävämpää se on  jos olen sen aikuisena, mummona saanut aikaan. Lapsi on  utelias kaikkea kohtaan, hänelle koko maailma kaikkinensa on uutta ja tutustumisen arvoista,  joskus myös hirveän pelottavaa.