Kun mieli särkyy ( osa 1 )

Niin siinä sitten kävi, että mieli särkyi, todellisuus katosi ja tilalle tuli uusi ulottuvuus, joka ei ollut totta muille kuin  minulle itselleni.

Löysin itseni harhailemasta paikoista, joihin en ollut muistanut menneeni.  Aika katosi ja kadonneelle ajalle ei  löytynyt mitään selitystä. ei yhtään tehtyä askaretta, joka osoittaisi minun olevan elossa.  En ollut kuukauteen puhunut kenenkään kanssa. Lakkasin olemasta, tulin näkymättömäksi itselleni. En nukkunut, enkä syönyt.

Sateisena iltana löysin itseni pimeästä satamasta katsomassa mustaan kylmään veteen.  Siellä ei voi tuntea enää tuskaa. Siellä ei mikään minua satuttaisi.  Veden kylmyys kertoisi minun kuitenkin olleen elossa. Palasin kotiin ja ajattelin illalla, myöhemmin.

Kotona tuli ajatus; vielä kerran yritän hakea apua itselleni.

KYS:in akuuttipäivystykseen viikonloppuiltana.

Psykiatriselle sairaanhoitajille jonot, eivät ehdi. Ottivat kuitenkin akuuttiosastolle.

Yksi tapaaminen sairaanhoitajan kanssa; ” Oletko käyttänyt alkoholia tai ylimääräisiä lääkkeitä?” Sen jälkeen viisi tuntia osastolla, kukaan  ei käynyt katsomassa, kysymässä voisiko oloa jollain tavalla helpottaa.

Jos ihminen kuvittelee, ettei ole olemassa, niin hyvin vahvistui tämä todellisuuden vääristyminen.  Sairaalasta tuli minulle paikka, jossa minulle halutaan tehdä pahaa ja sieltä on paettava. Sekavana, väsyneenä, itkuisena ja ahdistuneena lähdin  takaisin kotiin sanomatta kenellekään mitään.  Muistan eksyneeni sairaalan käytävillä ja etsineeni ovea, josta pääsisi ulos.

Ahdistuksesta, pettymyksestä ja epätoivosta uupuneena olin  vaipunut unenomaiseen horrokseen. Heräsin aamuyöstä ovikellon soittoon. ” Täällä on poliisi, tule avaamaan ovi.” Jotenkin sitä tilannetta ei sillä hetkellä ymmärtänyt. Avain kääntyi lukossa ja ovi aukesi. “Täällä on poliisi, tullaan sisälle.” Silmien edessä seisoi kaksi poliisia.  Katselimme toisiamme ajattelin; tapahtuuko tämä ihan oikeassa elämässä…

“Huomenta, sinusta on tehty virka-apupyyntö (perustuu lakiin) ja pitäisi lähteä takaisin sairaalaan. Laitatko kengät jalkaan ja takkia päälle, niin soitetaan lanssi kyydittämään sinut sinne takaisin.”

Kun itse ei tiedä mitä tehdä, on hyvä, että joku antaa selkeät ja lyhyet ohjeet. Helpompi ymmärtää ja noudattaa. Ulkoilmaan tarvittavat kamppeet saatiin päälle ja pihalle.

Ei jaksanut puhua, eikä siinä tilanteessa tarvinnutkaan. Poliisit olivat ammattinsa edellyttämän tilannetajun omistavia yksilöitä. Meistä kenestäkään tapahtuma ei ollut päivän kohokohta , mutta saatiin asiallisesti hoidettua. Hyvä niin.  Ainakin minä koin saaneeni asiallista ja hyvää kohtelua. Matka jatkui saattajien vaihtuessa ensihoitajiksi ja ensihoitajien vartijaksi. Ehkä pelottavimman näköinen vartija, jota olen koskaan tavannut.

Osastolle saavuttaessa miespuolinen sairaanhoitaja kysäisi: “Kävitkö kotona syömässä?” Huumori auttaa karuissakin tilanteissa. Minua ei sillä hetkellä naurattanut, mutta jälkeepäin kyllä on hieman hymyilyttänyt. Tapasin lääkärin melkein heti; lääkitystä ja unta sitten jutellaan.

Samainen sairaanhoitaja toi lääkkeen ja peiton.  Peittely, empaattinen kosketus ja sanat:” Kyllä se vielä tästä, yritä vähän nukkua, et ole enää yksin.”

Ehkä sittenkin joku vielä näkee minut.

 

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Hei. Kiitos blogistasi. Luin takautuvasti vanhempia postauksiasi ja löysin niistä samuutta pohtiessani nykyistä elämäntilannettani. Ajattelin kysyä haluaisitko säätää aihepiiriä enemmän vai kirjoittelenko sen oman puute-pohdintani jatkoksi ?

    • MariaK

      Kiitos, Jari omasta blogistasi. Kirjoittelen tätä päiväkirjamaisena pohdintana omasta elämästäni. Omissa postauksissa saa käsitellä tästäkin blogista heränneitä ajatuksia ja tulkintoja. Se on jopa suotavaa, Erilainen näkökulma laajentaa aina käsitettä.

  • Jari Holopainen

    Kiitos viestistäsi. Kirjoitin viimeistä postausta erotiikka-osioon useaan otteeseen uudelleen. Sävyjä tuntui puskevan jatkuvasti lisää esiin, mutta ehkä siinä rauha laskeutui asian käsittelyn suhteen nyt paremmin. Kiitokset ansiokkaasta kirjoituksesta vielä kerran.

Jätä kommentti

*