Napakka kontakti

Yleisurheilua pidetään hyvin perinteisenä yksilöurheiluna, jossa urheilija-valmentajaparit puurtavat omaa työtään syrjässä, nousten hetkeksi parrasvaloihin arvokilpailuiden aikaan – harva edes silloinkaan. Vastuu menestyksestä on lähes täysin urheilijan ja valmentajan hartioilla. Kun tehdyn työn tuloksia mitataan raa’asti sekuntikellolla ja mittanauhalla, ei ole ketään kenen selän taakse piiloutua.

Suomalaisessa huippu-urheilussa puhutaan innostumisesta ja intohimosta. Sitä ei valitettavasti luoda ylhäältäpäin pelkällä hyvällä ilmapiirillä ja urheilua seuraavan yleisön kosiskelemisella. Intohimon, kunnianhimon ja voitontahdon pitää tulla sisältä urheilijasta, eikä sitä voida kenellekään opettaa tai pakottaa. Tämän blogin kirjoitusten tarkoituksena on kertoa ammattimaisesta harjoittelusta ilman ammattilaisuutta, taustoittaa mitä kovaa harjoitteleva nuori juoksija harjoituskaudellaan tekee ja ajattelee. Kertoa tarinaa tulosten edeltä, ei takaa.

Huolimatta siitä että suoritus radalla tehdään yksin, on urheilijalla aina takanaan yhteisö ja taustajoukkoja. On valmentaja, vanhemmat, urheiluseuran muu väki, oman lajiryhmän urheilijat, piirin ja alueen muut urheiluihmiset, liiton valmennusorganisaatio, sekä olosuhteiden luojat kuntapäättäjästä aina kentän ja harjoitushallin vahtimestariin. Haluamme tuoda esiin myös tämän väen roolia urheilijan arjelle ja tulosten tekemiselle. Siinä valossa missä he kulloinkin näyttäytyvät, suoraan ja säästelemättä.

Napakkaa kontaktia kirjoittava urheilijaryhmä kuuluu lajissaan oman ikäluokkansa Suomen kärkiurheilijoihin. Että askelkontakti olisi entistäkin napakampi ja maaliviiva lähestyisi nopeammin, on tehtävä paljon työtä ja valintoja tavoitteen ehdoilla. Urheilijat ovat ratkaisuvaiheessa. On valittava joko tai; täysillä ja kaikki peliin laittaen tai vain harrastellen.  Tässä vaiheessa jokaisen valinta näyttää valmentajan silmiin oikealta.

 

Olli Pulkkanen -valmentaja

Jätä kommentti

*