Cloninger-tyypin 1 ja 2 alkoholismi

Tein Luonnontieteiden kandidaatin opinnäytetyöni alkoholismista. Tämä siksi, että Kuopiossa aiheesta tutkimusta tekevän ryhmän mielenkiinto kohdistui neurotransmitterireseptoreihin ja niiden eroihin alkoholistien ja kontrollien aivoissa. Tutkimukset on tehty yhteistyössä Niuvanniemen sairaalan kanssa, ja niissä on käytetty alkoholismidiagnoosin saaneiden, jo kuolleiden potilaiden aivoja (post-mortem). Tämä olikin yksi syy, miksi keskityin tutkielmassani pitkälti kyseisen ryhmän julkaisuihin; tutkimukset on tehty ihmisellä, ei eläimellä, mikä tekee tuloksista mielestäni luotettavampia, minkä lisäksi alkoholistit oli diagnosoitu Cloningerin periaatteiden mukaan, siis Cloninger-tyypin 1 ja 2 alkoholisteiksi. Lisäksi käytetty menetelmä autoradiografia oli mielestäni itselleni tärkeää ymmärtää ja oppia. Eikä ole liioiteltua sanoa, että alkoholismi on suomalaisen kulttuurin isoimpia ongelmakohtia, ja kaikki tutkimus aiheesta on aina askel eteenpäin.

alcohol-bottles-and-glasses

Alkoholistit jaettiin siis persoonallisuuden piirteidensä ja aivokemiansa perusteella joko tyypin 1 tai 2 alkoholisteihin. C. Robert Cloninger teki tämän karkean jaon vuonna 1981 tutkiessaan 862:ta adoptoitua miestä Tukholmassa. Näiden alkoholistien selkein tyyppiero on alkoholismin puhkeamisikä. Tyypin 2 alkoholismi puhkeaa jo nuoruudessa tai nuorena aikuisena, kun tyypin 1 alkoholisti alkaa tosissaan ryypätä vasta myöhemmällä iällä. Tyyppi 2:sen alkoholisti on persoonallisuudeltaan impulsiivinen ja aggressiivinen, säännöistä piittaamaton ja katumaton. Usein tähän alkoholismin muotoon liittyy antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, ja mahdollisesti rikollinen elämäntapa ja vankilajaksot. Tyyppi 1 alkoholisti juo vaikkapa nyt esimerkiksi suruunsa, ja alkoholismi kehittyy pidemmällä aikavälillä. Jokin suurempi elämänmuutos – ero, potkut, läheisen kuolema – saattaa johtaa siihen, että märehtimiseen taipuvainen ihmistyyppi alkaa hukuttaa murheensa viinaan.

Tyyppi 1:sen selkeimpiä ominaisuuksia ovat humalahakuinen juominen, johon liittyy raittiita ajanjaksoja, kontrollin menetys, liialliset juomiseen liittyvät syyllisyyden tunteet sekä alkoholin väärinkäytön nopea kehitys lievästä vakavaan. Tyyppi 1:llä todettiin olevan tavallisia myös alkoholin aiheuttamat maksasairaudet. Tyypin 2 ominaisuuksiin luokitellaan kohtalaisen vaikea alkoholin väärinkäyttö, hoidontarpeen toistuvuus sekä alkoholin käytön yhteydessä tapahtuneet tappelut ja pidätykset. Käyttäytymisen erojen taustalla piilevät erot alkoholistien luonteenpiirteissä. Tyyppi 1 välttelee mielellään haittoja, hakee käytöksellään palkkiota, mutta ei juurikaan tavoittele uutuudentunnetta. Tyyppi 2 alkoholisti puolestaan ei tavoittele palkkiota, eikä haitoistakaan hän juuri piittaa. Uutuudentunteen ja jännityksen hakeminen elämään on kuitenkin korkealla sijalla henkilön arvomaailmassa.

arcpoint-labs-personalized-approach-proved-the-most-effective-alcoholism-treatment_1

Myöhemmillä tutkimuksilla on saatu todistettua, että alkoholistit eivät eroa toisistaan vain käyttäytymisensä ja luonteenpiirteidensä tasolla, vaan myös heidän aivokemiansa eroavat toisistaan, esimerkiksi dopaminergisten ja serotonergisten systeemiensä tasolla. Tähän perustuen tutkimusryhmä Kuopiossa pyrkii tutkimaan neurotrasmissiota alkoholistien aivoissa ja määrittämään eroavaisuuksia eri neurotrasmitterireseptorien määrissä eri potilailla. On kuitenkin huomioitavaa, että näin karkea jaottelu antaa vain suuntaa persoonallisen hoitosuunnitelmien ja oikean lääkinnän löytymiseen. Todellisuudessa vain harva alkoholisti on näitä kahta ääripäätä, vaan piirteet jakautuvat liukuvasti kahden eri tyypin väliin. Mielestäni tämä pointti tulisi ottaa huomioon ihan kaikessa lääketieteellisessä hoidossa: jokainen ihminen kun on erilainen.

Tutkielmani lopussa käsittelen mm. yksilöterapian mahdollisuutta alkoholismin hoidossa, etenkin mikäli lapsuus on ollut rauhaton (alkoholistien lapset, alkoholismin periytyvyys, erityisesti tyyppi 2). Varsinkin kun ongelma tyypin 2 alkoholisteilla on usein hoitoon sitoutumattomuus impulsiivisten piirteiden vuoksi, voisi ratkaisuna olla toimiva, luottamuksellinen terapiasuhde, jossa ongelmia voitaisiin ratkoa syvemmällä tasolla.

Tutkielmani on hieman raakile, vaikka se on jo hyväksytty. Nyt huomaan, että siitä pitäisi esimerkiksi rakennetta muuttaa paljon: siis esim. johdanto pätkäistä lyhyemmäksi, ja tehdä yksi kokonainen aihealue lopuista asioista, jotka olen nyt johdannoksi nimennyt. Helpottaisi lukijaa paljon. Joka tapauksessa, mikäli aihe kiinnostaa enemmän, tässä olisi kirjallisuuskatsaus alkoholismin maailmaan:

luk_karoliina_2016

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Laitoin peukun kun kirjoitus tiivisti yleisesti parhaillaan puheena olevan aiheen – alkoholilain uudistuksiin viittaan – ne kun ovat itselleni varsin hatarat;

    On pitänyt kommentoida Suomen vahvaa osaamista lääketieteessä yleensäkin, esimerkiksi keskoshoidoissa on edistytty äskeisten päivälehden uutisten mukaan (aikoinaan sanottiin, että seitsenkuinen selviää, kuusikuinen kuolee – nyt on jo toisin).

    KYSYMYS: jatkatko esimerkiksi lisensiaattityönä selvityksellä, millä edellytyksillä esimerkiksi periytyvän alkoholismin omaavan raskauden keskeytys on luotettavasti tunnistettavissa ja keskeytettävissä? jos alkoholismi nykyisin luetaan sairaudeksi?

    • Karoliina Kurkinen

      Alkoholismin periytyminen on aika monimutkainen juttu, ja välttämättä altistavat geenit eivät eliniän kuluessa edes “kytkeydy” päälle. Vaikka Tyypin 2 alkoholismi vahvasti periytyvä onkin, siinäkin tapauksessa ympäristötekijöillä kuten elintavoilla on iso rooli riippuvuuden synnyssä. Vaikka siis tunnistettaisiin geenejä, jotka suoraan tai välillisesti liittyisivät alkoholismiin, en jotenkin näe, että alkoholismia alettaisiin testata lapsivedestä vaikkapa Downin syndrooman tapaan (jossa helposti pystytään kromosomi 21 trisomia tunnistamaan perimästä). Alkoholismi kun on monen tekijän summa, ei vaikkapa yhden geenin mutaatio. Riippuvuudet liittyvät enemmän tuonne mielenterveyden puolelle oman käsitykseni mukaan. Mielenkiintoinen seikka: vain suomalaisten perimästä on löydetty ns. “rähinägeeni” (Serotoniini 2B-reseptoria koodaavan geenin mutaatio), joka liittyy myös tähän aggressiivisempaan alkoholismin muotoon. Lääketieteen osaaminen ja tutkimus täällä on kyllä huipputasoa! ps. eeei minusta lisensiaattia tule, hieman omituinen tutkija vaan (toivottavasti).

      • Eino J. (maallikkona)

        kiitos selvityksestä – arvokas vastaus

        Onnea myös valmistumisesi johdosta – yleensä gradu sitä tarkoittaa! ja menestystä tutkimuksillesi2017

  • Jussi Kuosmanen

    Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista.

    Tiedän aika lailla tuosta taudista. Tiedän myös olevani lähes koulukirjaesimerkki Tyyppi 2:sta. Uskon (ja oikeastaan tiedän), että aivokemiani reagoi eri tavalla alkoholiin kuin ns. tavallisen ihmisen. Ihmettelin sitä jo teini-iässä. Muut eivät muuttuneet juuri lainkaan saatuaan muutaman ryypyn. Minulle vaikutus oli valtava.

    Aivoni siis reagoivat aineeseen hanakammin. Sain kunnon buustin, kun muut vain hihittelivät. Kutsun sitä moottorisahaefektiksi. Ensin on hiljaista kuin talvisessa metsässä, sitten joku tempaisee sahan käyntiin… Lumi tippuu lähipuista ja sietämätön meteli alkaa.

    Olen nyt ollut juomatta jo yli kolmekymmentä vuotta, mutta tiedän, ettei aivokemiani ole niiltä osin muuttunut. Siispä en tänään ota sitä eka ryyppyä – ja metsässä säilyy rauha.

    Kiitos vielä kerran. On hienoa, että tuota “kansallistautiamme” selvitetään. Se aiheuttaa valtavasti kärsimystä tässä maassa.
    Jussi Juhani

    • Karoliina Kurkinen

      Hei Jussi,

      kiitos vilpittömästä kommentistasi. Yleensä tyypin 2 alkoholismiin liittyy pitkälti motivaation puute ja se onkin hoidossa usein suurimpana haasteena. Hienoa huomata että ainakaan sinulta motivaatiota ei ole puuttunut ja olet pitänyt pääsi raittiuden suhteen! Riippuvuudet kun ovat vähän sellaisia, että uuden putken alkamiseen riittänee se yksi viattomalta tuntuva repsahdus.

      Eikä toki alkoholismi ole ainoita riippuvuuksia tässäkään maassa, mutta Suomelle jotenkin omasta kokemuksesta se ominaisin. Itse esimerkiksi vedän norttia niin, että alveolit paukkuu keuhkotiehyissä ja nikotiinireseptorit huokaa keskushermostossa. Kunhan lopettaminen on edennyt siihen pisteeseen, että voin sanoa päässeeni irti, kirjoitan varmaan blogiinkin aiheesta. Toivottavasti samalla saan annettua vertaistukea muillekin lopettamista harkitseville.

Jätä kommentti

*