Oppia ikä kaikki

Siitäpä onkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut blogitekstin. Selasin nopeasti, millaisia tekstejä olen kirjoittanut – aiheethan vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta oman tekstin lukeminen jälkikäteen kiusaannuttaa. Salaa toivon kasvaneeni hiukan vuosien aikana.

Mitä kasvaminen on? Loppuuko kasvu joskus? Tieteen näkökulmasta aivomme kehittyvät noin 25 vuotiaiksi. Toki aivot onneksemme muovautuvat senkin jälkeen, sillä uusia hermosoluja syntyy eri puolilla aivoja; hippokampuksen pykäläpoimussa (dentate gyrus) ja lateraalisten aivokammioiden pinnalla (lateral ventricles) (Duan et al., 2008). Käy järkeen, että uusia hermosoluja tuotetaan nimenomaan hippokampuksessa – siellä missä muistot muodostuvat.

Hippokampus on nimensämukaisesti merihevosen muotoinen harmaan aineen muodostama aivojen osa. Se osallistuu muistin toimintaan – hippokampus aktivoituu, kun haemme muististamme muistoja, mutta myös kun luomme uusia muistoja. Hippokampuksen pykäläpoimun hermosolujen kantasolut ovat tärkeitä uusien muistojen luomisessa. Näitä muistoja kutsutaan engram-soluiksi tai muistijäljiksi (Shors, 2008).

Laszlo Seress’ preparation of a human hippocampus alongside a sea horse. Professor Laszlo Seress, CC-BY-SA

Minne nämä uudet muistot sitten tallentuvat? Joidenkin teorioiden mukaan muistot sijoittuvat engram-soluina sellaisille aivoalueille, joihin ne assosioituvat (Blank et al., 2016). Muisto voi sijaita esimerkiksi jollakin aistialueella, kuten visuaalisella, mikäli se on assosioitunut näköhavaintoon (Zwaan et al., 2004). Muisto voi olla assosioitunut jollekin tunnealueelle, jos se on tunnelatautunut, tai se voi olla assosioitunut johonkin sanaan. Useimmiten kokemuksemme on moniulotteinen, ja muisto assosioituu useampaan aistiin ja ominaisuuteen painottaen tiettyjä ominaisuuksia enemmän ja toisia vähemmän – muiston uudelleen aktivointi on dynaaminen hermoverkoston aktivaatio näihin ominaisuuksiin liittyvillä aivoalueilla.

Kasvaminen on minun mielestäni ainakin osittain uuden oppimista. Lisäksi kasvuun ja vanhenemiseen kuuluu muutoksen hyväksymistä, ja ihon hidasta ryppyyntymistä. Minua vanhemmat (tai viisaammat) osaavat ehkä lisätä muita ajatuksia kasvusta.

Blank, I. et al. (2016) ‘Expanding the language network: Domain-specific hippocampal recruitment during high-level linguistic processing’, bioRxiv, pp. 1–26. doi: 10.1101/091900.

Duan, X. et al. (2008) ‘Development of neural stem cell in the adult brain’, Current Opinion in Neurobiology, 18(1), pp. 108–115. doi: 10.1016/j.conb.2008.04.001.

Shors, T. J. (2008) ‘From Stem Cells to Grandmother Cells: How Neurogenesis Relates to Learning and Memory’, Cell Stem Cell, 3(3), pp. 253–258. doi: 10.1016/j.stem.2008.08.010.

Zwaan, R. A. et al. (2004) ‘Moving words : dynamic representations in language comprehension’, Cognitive Science, 28, pp. 611–619. doi: 10.1016/j.cogsci.2004.03.004.

Kommentit

  • plokkariukki

    Eipä Karoliinan tektiin näin iäkkäämpi maallikko aivoasioissa osaa muuta sanoa, kuin että koettujen lukuisten luopumisten lisäksi halu oppia uutta on säilynyt, kohteet vain ovat muuttuneet. Elinympyrät supistuneet huikeasti ja kun tämä itsekullekin tärkeä työväline eli oman itsen kroppa ja maallinen tomu vaatii aina enemmän huoltoa ja remonttia, koen itseni hyvinkin itsekeskeiseksi. Muistoja, niitä tässä suorastaan tulvii mieleen nyt tehdessäni muuttoa ja hävittäessäni ylimääräistä, kertynyttä materiaa ja muuta “roskaa”, josta on pakko päästä eroon siirtyessäni omakotitalosta kerrostalokaksioon. Se on vielä kokematta, mitä tämä “hävitys” saa aikaan mielelle, helpottaako vai alkaako entistä enemmän ahdistaa?

    • Karoliina Kurkinen

      Hyviä mietteitä. Muutoksessa oppii taas uutta itsestään. Ja vaikka alkuun ahdistaisikin, kyllä sitä lopulta sopeutuu uuteen elämäntilanteeseen. Tsemppiä muuttoon!

Jätä kommentti

*