Kellot tikittää, tai ainakin aikoinaan tikittivät ja aikaa mittasivat, kuka lieneekään ajan keksinyt. Nuorena ja nyt vanhempana aika tuntuu erilaiselta, ihan kuin se nyt lyhenisi. Siinä ajassa jona nuorena kerkesi tehdä melkeinpä ihan mitä vaan, nyt huomattavasti vähemmän. Silti kiireen tuntu on jäänyt, pitäisi jotakin tehdä, todellisuudessa mitään ei tapahdu.

Nuorena kun hyppäsi tennareihin, 10 minuutin päästä oltiin jo kaukana. Vanhana kun on aamulla saanut puseron oikean hihan laitettua ja vasemman kanssa vatuloi, niin on jo ilta ja on aika alkaa oikean hihan riisuminen. Olen kuullut tämän vitsin, mustaa huumoria mutta onhan siinä ajatustakin ja tottakin.

Onhan monella nuorellakin niin kiire etteivät kerkiä mihinkään, eikä mitään tekemään, silloin varmaankin on parempi pysyä paikoillaan. Kun sanotaan että aikaa ei ole, onko se pelkoa ajan loppuvuudesta, tottahan se onkin, aika loppuu jokaiselta vuorollaan. Mitä sitten tapahtuu, sitä ei taida kukaan tietää.

Mennyt aika, siis menneisyys on periaatteessa yhdentekevää, koska menneisyyttä ei voi muuttaa. Tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa esim. ymmärtämällä ettei kaikki paha joka on tapahtunut ole pelkästään pahaa, siihen kätkeytyy myös hyvää, eikä kaikki hyvä ole pelkästään hyvää, se voi jopa osoittautua meille pahaksi. Monimutkaistahan se on , elämä. Vai onko.