Me ihmiset muistamme menneestä päivästä tapahtumat. Mitä tänä päivänä tapahtui, no jokaisena päivänä tapahtuu monenlaista, on syöty ja juotu monenlaista, on kuntoiltu ja treenattu, on luettu päivän lehdet ja rakkausromaania. On siivottu ja imuroitu. Auto on tankattu ja sillä on ajettu ruokakauppaan.
Muistammeko mitä ajattelimme menneenä päivänä. Ajatuksethan eivät ole mitään. Vai ovatko? Ei ollut aikaa ajatella kun oli niin paljon tehtävää.
Nyt niskaa jomottaa, selkää pakottaa, sydänkin muljahtelee ja on huono olo. Olenko touhunnut liikaa, niinhän se on, vai onko? Entäpä jos muistelet mitä eilen ajattelit, oliko ne hyviä iloisia ajatuksia, vai vihaisia ajatuksia, pelon sekaisia ajatuksia, kateellisia ajatuksia jen. Tai et uskaltanut sanoa suoraan mitä mieltä olet.
Entäpä jos ne työt eivät aiheuttaneet huonoa oloa vaan ajatukset eivät olleet kovinkaan positiivisia.
Arja Hakala
Tämä onkin kiinnostava aihe meille jokaiselle pohdittavaksi.
Muistammeko kaikkia tapahtuneita juuri päivämäärien tarkkuudella?
Muistamme kyllä, kun kirjaamme pääpiirteittäin päiväkirjoihin, kalentereihin.
Ajattelu?
Ajattelemmeko kaiken aikaa jotain?
Aivoille on hyvä antaa lepotaukoja, siten ajattelutyön kuormitusta laskea, vähentää.
Vaikkakin pieni puuhastelu on hyväksi, onhan se mielen virkeyttä.
Täytyy todeta, että aika kuluu sukkelaan.
Viikot vaihtuu nopeaan.
Näin ikääntymisvuosina kun ajattelukin on hitaampaa kuin mitä nuoruudessa.
Joskus ajatus pysähtyy, unohtuu mitä oli tekeillä vai ajatteliko jo sen tekemisen.
Veikko Kastinen
Näinhän siinä käy kuten Arja kirjoitat ikääntymisestä.
Monet ikääntyneet yksinäiset keskustelevat itsensä kanssa ja eihän se varmaan huonoa tekisi itsekunkin välillä kysyä itsetään mitä minulle kuuluu.
Kiitos Arja kommentistasi.