Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi Matti Nykänen. Näinhän se varmaan on, muusta ajasta meillä ei ole tietoa eikä kokemuksia, ei ainakaan muistikuvia.

Elämä on iloa,surua, pelkoa ja vihaa, toivottomuutta ja toivoa, rakkautta ja rakkaudettomuutta. Elämä on taistelua ulkoisia vihollisia vastaan, taistelua myös sisäisiä vihollisiamme vastaan jne.

Elämää syntyy ja elämää päättyy. Päättyykö koko ihmiskunnan elämä, kenpä tietää, uhkakuvia on asuinpaikkamme maapallon turmeltumisesta elinkelvottomaksi.

Nälänhätää on ihmiskunta kärsinyt ja siihen ihmisiä menehtynyt, nyt taitaa olla niin että liikasyömiseen menehtyy ainakin hyvinvointivaltioissa ihmisiä enemmän kuin nälkään.

Laboratorioissa kehitetty tulevaisuuden ruoka ei minun mielestäni kuulosta järkevältä. Maasta, auringosta ja vedestä rakkaudella viljelty ruoka ainakin minulle maistuu.

Pelolla ja vihamielisyydellä ei saa juuri mitään aikaiseksi, siinä voin sanoa olevani jopa asiantuntija. Pelko sulkee kaiken näkymän.

Nyt olemme eläneet maailmanlaajuisen pandemian pelossa, paha virusmuunnos riehuu keskuudessamme.

Tosiasia on että virukset, bakteerit ja sienet ovat meidän ystäviämme.Jos pystyisimme ne kaikki tappamaan, elämä maapallolla ei olisi mahdollista, maapallo olisi autio ja tyhjä.

Suojautuminen hengitystieviruksia vastaan on järkevää nyt ja tulevaisuudessakin. Käsien pesu ja kasvomaskit syksystä-kevääseen ei olisi huono asia tulevaisuudessakin, monilta infektioilta vältyttäisiin.