Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

“Happo” Heikkiselle ajatuksia

Olin lauantaina katsomassa MM-hiihtoja. Tunnelma oli mahtava, mutta joissakin paikoin syntyi kaaosta, onneksi ei tapahtunut ihmismassojen tungoksessa pahempaa (aidatut alueeet). Topakampaa otetta järjestysmiehiltä olis kaivattu.

Mutta asiaan. Olin ladunvarressa seuraamassa Heikkisen vauhdin hiipumista. Tuli monenlaisia ajatuksia mieleeni.

Annan tässä Heikkiselle “ohjeita” harjoitteluun (huumorimielellä, mutta tosissaan)

Eikö se ole hirvittävä stressi urheilijalla, kun täytyy olla koko ajan muita parempi. Entäs jos sen ajatuksen heittää hemmettiin. Ottaa halun kehittyä ja tulla paremmaksi, mutta ei muita paremmaksi, siinä ajatuksessa vaan on iso ero. Ymmärrän sen urheilussa olevan vaikeaa kun koko ajan mitataan sinua missä on nimesi tuloslistalla

Heikkisellä on hirvittävä työmäärä takana. Voisiko se hiihto lähteä lentoon lepoa lisäämällä, rentoutumista lisäämällä eli luonnonlakeja noudattamalla.

Hyväpä on antaa “ohjeita”. En ole valmentanut yhtään hiihtäjää. Oma saavutukseni on numerorinnassa viestijoukkueeen aloittajana ylivoimainen viimeinen sija. Oli työpaikkojen talvipäivän tapahtuma ja luulin että ollaan huumorimielellä. Valmistauduin hiihtoon kylmän keskikaljan voimalla. Sukset olivat mitä olivat, mutta kilpailuvietti iski kuitenkin, muutaman kilometrin menin muiden mukana, sitten hapot iskivät ja tuli totaalinen noutaja. Onneksi olin silloin vielä nuori, ettei ihan noutaja tullut tuonpuoleiseen. Hiihtojoukkeet olivat kansallisen tason hiihtäjiä, eli aivan jotakin muuta kuin minä.

En tarkoita että näillä minun valmentautumiskuvioilla Heikkisen kunto nousisi, mutta joskus rentoutuminen tekee hyvää huippu-urheilijallekin. MM-matkoja on vielä jäljellä toivotaan Heikkiselle menestystä, hän on varmasti ansainnut sen.

Jätä kommentti

*