Helppoa elämää/Vihaa ja pelkoa

Kaikki, tai melkein mitä minullekin nykyaikana tarjotaan esim. teknisiä välineitä perustellaan sillä että ne helpottaa minun elämää. Mistä semmoinen tieto että minä haluan/tarvitsen elämäni helpoksi. Minä haluan vaivannäköä fyysisiä ja henkisiä ponnisteluja, en mitään helppoa elämää, eikä se taatusti sitä ole ollutkaan. Kaikkia vastuksia en ole tilannut. Ensimmäisiin viiteentoista vuoteen en juurikaan pystynyt vaikuttamaan, siitä eteenpäin kaikki on tullut omaan piikkiin.

Haluatko sinä elellä pumpulissa, lillua “hualeessa veessä”, vai tarvitsetko verta ja kyyneleitä? Mistä me tiedämme mikä on hyvää, mikä taas pahaa. Hyvä muuttuu useasti pahaksi ja paha taas hyväksi. Sehän on vaan ihmisen käsitys asiasta. Toisen ihmisen käsitys ei ole lainkaan samanlainen.

Kovin helposti me ihmiset kylvämme vihaa ja pelkoa, koska se on helppoa. Oletko sinä nähnyt vihan ja pelon korjaavan asioita? Rikollisen parantuvan vihaamalla. Raiskausten vähentyneen pelkäämällä. En minä ainakaan ole sellaista nähnyt, mutta vihaan ja pelkoon sairastuneita olen nähnyt paljon. Voisin eri sairauksia luetella pitkän listan, mutta se nyt tuskin mitään auttaa saattaisi herättää vaan lisää vihaa. Itsekin lapsena vihaan ja pelkoon sairastuneena sanon-Älä luovuta tahdonvoimaasi pelolle. Vihan ja pelon tuntoja ei kannata raahata mukanaan. Niiden raahaaminen on hulluinta mitä voi elämässään tehdä.

 

Ps. Nyt on mahdollisuus näyttää halutaanko Suomessa tehdä työtä. Talouskasvun valomerkit voidaan joko sytyttää tai sitten sössiä perusteellisesti. Ihmisillä tunteet ovat tärkeät, mutta nyt tarvitaan kuitenkin enemmän järkeä työnsopimisesta neuvoteltaessa. Päätökset ovat meidän tahtomme. Seuraukset yhteisiä.

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Asiaa puhuu Veikko. Jos ihminen pääsee liian helpolla siihenkin tottuu, siis tämä kroppakin pään lisäksi. Sekin on jännää, miten ennen jokin asia oli hyvä, nyt se on paha ja päinvastoin. Duunari, hyi paha juttu, haiseekin hielle. Siistit sisähommat, kuulostaako paremmalta? Kotikylällä valuri tai sorvari olivat arvostettuja ammattimiehiä, vaikka naama olikin paskainen ja haisivat miehelle. Pelkäsin joskus RT-tehtävissä saavani kuulan kallooni niiltä sotaisilta aseenkalisuttajilta, nyt näitä samoja ihmisiä pelätään täällä meillä vaikka he tietääkseni jättivät pyssynsä sinne lähtömaahan. Ajat muuttuvat, muutummeko me ajan mukana?

    • Veikko Kastinen

      Kiitos kommentista Ari. Kyllähän sitä ajan mukana mennään, vaikka ei välttämättä virrassa.

Jätä kommentti

*