Huonon ja hyvän perheen lapset

Lapsena minä haaveilin ja jopa elin mielikuvitusmaailmassani, että minä olen oikein hyvän perheen lapsi. Minulla on oma huone jossa on jopa sähkövalotkin. Minun ei tarvitse mitään pelätä ja äitikin on sinne muuttanut. Äidillä on kauniit vaatteet ja hänellä on paljon rahaa. Äiti ostaa minulle hevosen josta minä kasvatan ravikuninkaan, näitä haaveita oli monenmoisia. En millään halunnut nähdä totuutta että elin alkoholistiperheessä. Kummallista tässä haavemaailmaelämässä oli että niissä minä pelastin vain äitini ja minut, en sisaruksiani. Itsekästä on lapsen maailma.

No, nyt olen jo ikääntynyt mies. Olen nähnyt niitä hyviä perheitä joissa asuu sivistyneitä ihmisiä. Lapsilla on kaikkea sitä jota minä joskus kadehdin, on rahaa ja kauniita vaatteita. Heillä palaa sähkövalotkin. Lapset voivat harrastaa ihan mitä haluavat. Perheissä on aineellista hyvinvointia. Perheissä on korkea yhteiskunnallinen status (sivistys sana). Lasten pitää osata käyttäytyä, olla sivistyneesti ja ajatellakin niin kuin sivistyneet aikuiset. Perheen vanhemmat ovat tottuneet määräämään, heillä on valtaa ja hyvä sukunimi ja imago.

Nämä minun huonot ja hyvät perheet ovat kieltämättä vähän yksipuolisesti jaoteltu. En tiedä mitä huumeet nykyään maksavat, mutta minun nuoruudessani köyhälistön lapsilla ei ollut rahaa huumeisiin (onneksi).

Hyvän perheen lapsella on vaarana huumeet. “Hyvyys” joka perheessä oli osoittautuikin petokseksi: Lapsi pakenee johonkin toisenlaiseen unelmien maailmaan.

Huonon perheen lapsella on vaarana viina. Humalassa on “hyvä” puhua kauniista unelmistaan. Mutta kaikki keinotekoiset unelmointi aineet tuhoavat sielun, hengen ja kehon.Unelmoidakin pitää mutta pitää toimia niiden unelmien toteutumiseksi.

Olen paljon pohtinut että oliko se hyvää mitä minulla ei ollut ja oliko siellä hyvä jossa minä en lapsena asunut. En voi koskaan tietää. Mutta sen tiedän että ihan hyvä näin.

Elämä antaa mahdollisuuden valita ja Suomi on siitä hyvä maa että niitä valintoja voi köyhienkin perheiden lapset käyttää. Ei kenenkään kannata juuttua siihen miksi sinut määritellään tai itse itsesi määrittelet. (valitettavasti itse menin siihen ansaan aivan liian pitkäksi aikaa).

Kommentit

  • plokkariukki

    Minun kotikylällä Haapakoskella oli vielä 50-luvulla luokkajako lapsillakin, oli herrojen lapset ja työväen kakarat. Hyvä muisto lapsuudesta on se, että meidän isä oli työmies, joka ei juonut viinaa edes lauantai-iltana tehtaan isossa saunassa eikä sen jälkeen. Herrojen perheet kylpivät herrojen saunassa ja olivat meidän mielestämme sivistynyttä väkeä ja eivät koskaan humalassa, toisin kuin iso osa työmiehistä.

  • Veikko Kastinen

    Ari, se on suuri siunaus jos vanhemmat eivät juo viinaa.
    Alkoholisti perheessä lapset joutuvat kärsimään fyysistä ja henkistä väkivaltaa, se on kova kokemus. Ei siitä kukaan “täysjärkisenä” selviä.
    Anteeksianto vaikka jo edesmenneille vanhemmille on mielestäni ainut parantava teko jonka voi ja kannattaa tehdä, siitä voi alkaa ymmärrys.

    Väkivaltaa on tosin suurenmoisissa “herrojen” perheissäkin, jotakinhan siitä kertoo lasten kovien huumeiden käyttö. Rakkauden valo voi sammua monessa paikassa ja monella eri tavalla.

Jätä kommentti

*