Lapsena kuulin sellaisen sanonnan että ei saa tappaa hämähäkkejä, muuten vanhemmat sairastuvat. Varmaan vanhoja kansanviisauksia. Tapoin hämähäkkejä ja huonosti kävi vanhemmilleni. Alkoholi vei heidät molemmat. Mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän ymmärrän heitä, nyt ajattelen että suru vei isäni, sodissa ja karjalan evakkona oli niin paljon menettänyt, ja kun äitirukalta loppuivat kaikki voimat, alkoholi vei äitinikin.

Hämähäkkejä oli ennen kodeissa, kun oli kärpäsiä joita hämähäkit pyydystivät. Nykykodeissa ei ole kärpäsiä, eikä hämähäkkejä. Talvella kun lämmitän puilla, puiden mukana tulee hämähäkkejä mutta minne ne katoavat, en tiedä.

Tänään 28.8 on Suomen luonnonpäivä, onneksi olkoon Suomen luonto. Sen verran olen hämähäkkejä tarkkaillut että tekisipä mieleni käyttää heistä hän muotoa niin vaikuttavia otuksia he ovat.

Meillä ihmisillä on pelit ja vehkeet ja huipputeknologia, sitten hämähäkki, olematon otus jota ihmiset inhoavat ja kammoavat, rakentaa ilman piirrustuksia, ilman lujuuslaskijoita, ilman suunnittelijoita ja ilman työvoimaa, ihan yksin hämmästyttävän nopeasti sellaisen verkon jonka lujuus voittaa teräksen, täydellisen pyyntiansan hyönteisille joita käyttää ravinnokseen.

Hämähäkillä on oma tietojärjestelmä, hänen älykännykkään tulee tieto pitkänkin matkan päähän että kärpänen on lentänyt verkkoansaan. Ollaankohan me ihmiset sittenkään luomakunnan huipputuote. Joskus tulevaisuudessa ehkä se muoto muuttuu hän muodoksi, eikä ole ollenkaan pöllömpi ajatus että pöllöistäkin puhutaan hän muodossa.

Hyvää Suomen luonnonpäivää, tarkkailkaapa vaikka hämähäkkejä.