Jos sairastun ja joudun sairaalaan pääsen luonnon materiaaleista rakennettuun rakennukseen, vuoteeseen josta pääsen heti nousemaan kun minusta siltä tuntuu ja menen ikkunan luo jonka saan aukaistua, hengitän raikasta ilmaa jossa tuoksuu mäntyjen tuoksut. Männyt kasvavat ikkunan lähellä.
Voimistuttuani lähden ulos kauniiseen metsälehtoon kävelemään, siellä voimaannun vielä enemmän, kun tiedän menneidenkin sukupolvien lehdossa voimaantuneen.
Ravinnokseni saan suomalaisten luomuviljelijöiden ravintoaineita sisältävää terveysruokaa, luomukalaa, luomulihaa, luomukasveja, luonnonmarjoja ja vaikka luomuviinejä.
Sairauden akuutti tilanne menee ohi, sitten alkaa korjaantuminen.
Vuodelevossa ei kukaan koskaan korjaannu, tämä on hyvä tietää ja muistaa uuden Soten rakentajien. Siitä se lähtee uusi uljas Sote ja kaikille uusi alku sairauksista toipumiseen.
Olisikohan todellisuutta, taitaa olla ennenminkin unelmahöttöä ja kaunista unta.
Eino J. (maallikkona)
Hyvä pohdinta! Tätäpä sitä lehtien palstoilla avataan päivästä toiseen – mielipiteissäkin. Hyvä siitä tulee.
JK: tuperkkelisairaalat perustettiin aikoinaan ’mäntymaastoon’, kuten esimerkiksi Siilinjärvellä toiminut Tarinaharjun parantola aikoinaan oli. Kauppapuutarhakin siellä oli, lienee edelleenkin.
Veikko Kastinen
Nuorena apuhoitajana syötin vuodelevossa oleville vanhuksille velliä tai puuroa. Puuron päällä oli jopa yli kaksikinkymmentä lääkepilleriä jauhettuna.
Silloin en paljon ajatellut, tein vaan työni. Kai se on jonkinlaista anteeksipyyntöä kun nyt on paha mieli ja paha maku suussa.
Siksi sitä nyt toivoo parempaa.
Isolla rahalla saa minkälaista hoitoa tahtoo mutta harvoilla meillä sitä isoa rahaa on.
Kiitos Eino kommentista.