Kirjoittelen aiheesta josta tietoni ja ymmärrykseni on vähintään vajavainen, mutta joka meitä kiinnostaa ainakin jossakin elämänvaiheessa. Mistä olemme tulleet, minne menemme. Mistä tulee energia joka meissä on ja minne se menee kun touhumme loppuu.
Yleinen käsitys lienee että Jumalia on vain yksi, mutta uskontoja ja uskovaisia on paljon. Voiko siten olla jokaisella oma Jumala, vai olemmeko itse omia jumaliamme.
Koko maailman luojiksi meistä ei ole, mutta oman elämän luojina olemme keskushahmoja. Näyttäätyykö maailman pahuus vain ”pahoille ihmisille” ja maailman rakkaus vain ”rakastaville ihmisille”.
Uskonnoissa kehoitetaan rukoilemaan ja uskovaiset rukoilevat, minäkin rukoilen, kovasti tunnen tarvetta siihen olevan, mutta ne toiveet ja katumukset ja huokaukset paremmasta toteutuvat tai ovat toteutumatta omilla elintavoillani.
Paljon on asioita joihin en voi vaikuttaa ja joista en mitään ymmärräkkään, olenhan vain pieni ihminen.
Tänään on äitienpäivä. Hyvää äitinpäivää kaikille äideille. Minun elämänsankarini on äitini, joka varmasti rukoili monet kerrat minunkin puolestani. Vielä parempi olisi ollut jos olisin myös itse rukoillut. Harvahan sitä pahoja asoita itselleen rukoilee, hyvää vain.
Harva on oikeasti todellista ”Jumalaa ” nähnyt, mutta palavia pensaita sitäkin enemmän; metsäpalojen aikana. Ihmiset saavat mielessään uskoa mihin tahansa ja ryömiä uskonsa kiihkossa pitkin maita ja mantuja polvet riekaleiksi asti. Mutta yksi yhteinen takijä koskee meitä kaikkia. Se on Lakikirja, joka on laadittu ihmisten elämää ohjailemaksi suunnan näyttäjäksi, miten yhteiskunnassa tulee käyttäytyä. Mielestäni uskonnon varjolla tehdyt rikokset olisi tuomittava paljon ankarimmiksi, kuin tavallinen laki antaa . Vertaisin uskontoa politiikkaan, joka antaisi heille vapaat kädettoimia oman mielensä mukaan. Mutta eihän sen pidä näin mennä.
Veikko Kastinen
Kiitos Matti kommentista ja mielipiteestä.
Mielestäni jokainen on oikeassa Jumala käsityksessään.
Poliitiikasta passaa kiistellä.
Lakien mukaan tuomitaan.
Arja Hakala
Jo varhaislapsuudessa opittu iltarukous
”Levolle laske luojani
Armias ole suojani
jos tilaltain en nousisi
taivaaseen ota tykösi.
Aamen.”
Sitä luen edelleen.
Kuten jo aiemmin olen sanaillut,
Lapsuuden satukirjani oli Raamattu.
Siinä oli ihmeellisiä tarinoita alle 10-vuotiaalle.
Kiitos kiitos Äitienpäivätoivotuksista.
Olen Äiti ja Mummo.
Veikko Kastinen
Kiitos Arja kommentista. Iltarukous on tuonut sinulle varmaan mielenrauhaa.
Äitien ja mummojen ”virat” ovat niitä elämää luovia ja säilyttäviä ”virkoja”.
Olen viidentoista vuoden ikäisestä elättänyt itseni joten siihen mahtuu monenlaisia töitä ja keinoja selvytymiseen. Olen nähnyt elämän rumuuden niinkuin kauneudenkin äärimäisen raakuuden kuin hyvyydenkin. Vihan, josta on tuntunut mahdottomalta selvitä, rakkauden joka on kulkenut vierelläni en vaan sitä ole tiennyt. Kirjoitan elämän ilmiöistä, ihmettelen terveysasioita.
Matti
Harva on oikeasti todellista ”Jumalaa ” nähnyt, mutta palavia pensaita sitäkin enemmän; metsäpalojen aikana. Ihmiset saavat mielessään uskoa mihin tahansa ja ryömiä uskonsa kiihkossa pitkin maita ja mantuja polvet riekaleiksi asti. Mutta yksi yhteinen takijä koskee meitä kaikkia. Se on Lakikirja, joka on laadittu ihmisten elämää ohjailemaksi suunnan näyttäjäksi, miten yhteiskunnassa tulee käyttäytyä. Mielestäni uskonnon varjolla tehdyt rikokset olisi tuomittava paljon ankarimmiksi, kuin tavallinen laki antaa . Vertaisin uskontoa politiikkaan, joka antaisi heille vapaat kädettoimia oman mielensä mukaan. Mutta eihän sen pidä näin mennä.
Veikko Kastinen
Kiitos Matti kommentista ja mielipiteestä.
Mielestäni jokainen on oikeassa Jumala käsityksessään.
Poliitiikasta passaa kiistellä.
Lakien mukaan tuomitaan.
Arja Hakala
Jo varhaislapsuudessa opittu iltarukous
”Levolle laske luojani
Armias ole suojani
jos tilaltain en nousisi
taivaaseen ota tykösi.
Aamen.”
Sitä luen edelleen.
Kuten jo aiemmin olen sanaillut,
Lapsuuden satukirjani oli Raamattu.
Siinä oli ihmeellisiä tarinoita alle 10-vuotiaalle.
Kiitos kiitos Äitienpäivätoivotuksista.
Olen Äiti ja Mummo.
Veikko Kastinen
Kiitos Arja kommentista. Iltarukous on tuonut sinulle varmaan mielenrauhaa.
Äitien ja mummojen ”virat” ovat niitä elämää luovia ja säilyttäviä ”virkoja”.