“Kekkosen” kaipuu

Meillä ihmisillä näyttää olevan tarve ja kaipuu vahvasta isästä, joka sanoo mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Helpottaa kun “Kekkonen” jyrähtää ja kertoo kuinka toimitaan. Nuoret eivät tosin taida Kekkosesta paljon tietääkään. Silloin oli paljon nöyristelijöitä Kekkosen edessä.

Nytkin kuulen haikailtavan presidentin valtaoikeuksien laajentamiseen. Toivottavasti Niinistö tai Sipilä eivät ala rakastaa presidentin ja pääministerin pallejaan.

Meillä ihmisillä (alamaisilla) on kova halu saada heidät rakastumaan asemaansa, silloin meidän ei tarvitse olla oman elämämme “vaikuttaja”. Näin kävi Kekkoselle.

Rakastuiko Kekkonen presidenttiyteen, mielestäni rakastui. Uskalaisiko tuota sanoa ettei tainnut muuta rakastaakaaan.

Annetaan Niinistön rakastaa Jenniään ja Sipilän Minna-Maariaansa niin hyvä tulee.

 

Tiedän että monille miehille ja naisille myös oli Tarja Halonen kauhistus presidenttinä, kun hän oli nainen. Mielestäni hän säilytti hyvin presidentin arvokkuuden nimenomaan säilyttämällä naiseutensa. Ei ryhtynyt kovaksi jätkäksi jyrähtelemään meille ja antoi Penttinsä olla Pentti. Poliittisiin idelogioihin en ota kantaa. Pohjois-Koreassa palvotaan suurta johtajaa kun muuta mahdollisuutta ei ole. Samanlaisia oireita on molempien suurvaltojen kansalaisilla, idässä ja lännessä.

Jätä kommentti

*