Minulla on sellainen käsitys että Suomessa oli ennen viimeisiä sotia parempi sukupuolten kunnioitus ja tasa-arvo kuin sotien jälkeen.
Sodista palanneet miehet olivat raakoja ja tunteettomia, naisia alistavia. Tämä on metsäläisen, metsäkansaan kuuluvan havainnoitsijan käsitys. Sivistystä senverran että kävin peruskoulun aikuisena, jolloin itselläni oli jo kaksi lasta.
Suomen ja pohjoismaiden kehitys on mielestäni tasa-arvon ansiota ja nimenomaan sukupuolten tasa-arvon.
Kun sodissa vammautuneet miehet kohtelivat naisiaan siten että naiset sammuivat henkisesti, he eivät pystyneet tukemaan miehiään eivätkä lapsiaan. Siinä olivat kaikki häviäjiä. Onneksi kansakuntamme on siitä pikkuhiljaa toipunut. Olkoon siitä esimerkkinä nuorten leijonien jääkiekon maailmanmestaruus.
Jos miehet kuvitelevat macho kulttuurilla yhteiskunnan asiat hoitavan, niinkuin monissa maissa kuvittelevat. Ei hyvä. Miehet itse siinä häviävät.
Miten ihania ovat tasa-arvoiset kukoistavat naiset jotka antavat NAISEN panoksen yhteiskuntaan. Ei saisi yleistää, yleistän kuitenkin. Naiset ovat järkeviä, arjessa tarvitaan järkeä. Naiset ovat myös hyvin älykkäitä. Missä viisi älykästä on päättämässä asioista, niin ainakin kaksi järkevää olisi oltava paikalla.. Älyllä ja järjellä on suuri ero.
Ettei nyt menisi naisten pelkäksi kehumiseksi. On sanottava että nuoren naisen epäkunnioittava käytös vanhaa miestä kohtaan saa ihokarvani nousemaan pystyyn. Enkä nyt puhu itsestäni, minua saa kaikki sinutella en koe olevani niin vanha. Mutta yhdeksänkymppiselle vanhalle miehelle ei palvelutehtävissä oleva nuori nainen saa sanoa ” Mitä sä haluut”. Valitettavasti tällaistakin olen ollut kuulemassa. Se on hiton ikävää. Seuraavalla kerralla kuullessani tuollaista puutun puhutteluun.
Ari Niemeläinen
Olin vajaan vuoden rauhanturvaamistehtävissä, silloin vielä täysin miehisessä porukassa. Jutut ja asenne muuttuivat jopa noin lyhyessä ajassa selkeästi rasistisemmaksi ja raaemmaksi. Tunne-elämästä oli pakko nuijia osa maanrakoon pärjätäkseen silloin aika raskaissa ja sotaisissa olosuhteissa. Viinalla vedettiin nuppi turvoksiin melkein aina kun siihen oli aikaa ja mahdollisuus. Eipä ihme, jos monen faitterin parisuhde ja tunne-elämä vaurioitui. Sodissamme tilanne oli vielä paljon pitkäkestoisempi ja vaarallisempikin, niiden aiheuttamia traumoja ja jälkiä kannamme vieläkin ja pitkään.
Veikko Kastinen
Kiitos, Ari kommentista.Kyllähän se niin on että joissakin olosuhteissa on pakko ja tarkotuksenmukaista tunteensa kuolettaa suorittaakseen tehtävänsä. Näin olen minäkin hyvin paljon joutunut tekemään. Mutta jälkensä se jättää sitä on turha kieltää, tai voihan sen kieltää mutta itseänsä ja tunteiden aiheuttamaa omaa kehonkieltä ei voi huijata. Oma roppa niistä aina muistuttaa.