Köyhien puolesta

Me hyvinvoivat hyvät ihmiset olemme niin hyviä että kulutamme ja tuhlaamme maailman aineellisen hyvän ettei köyhien niin tavitsis tehdä.

Siksi me ollaan niin lihaviakin koska ajattelemme köyhien ja nälkää näkevien lasten hyvinvointia että ylisyömmenkin vain heidän puolestaan ettei heidän niin tarvitsis tehdä.

Vaan miksihän meillä on niin paljon ruuansulatushäiriöitä. Eikö se ruoka ymmärrä meidän hyvyyttämme.

Kommentit

  • Arja Hakala

    Hyväntekeväisyydestä on tullut muotisana.
    Miten on, ohjautuuko hyväntekeväisyyteen tarkoitetut, kerätyt varat oikeesti köyhille, varattomille.

    Hyväntekeväisyyskonsertteja yms. pidetään usein, jossa varat kohdistetaan ulkomaille.
    Meillä Suomessa, hyvinvointivaltiossamme on noille varoille enemmän tarvetta varattomien, kodittomien keskuudessa, kuten leipäjonolaisille.

  • Veikko Kastinen

    Kiitos Arja kommentistasi. Niin menevätkö kerätyt varat oikeisiin kohteisiinsa, sitä varmaan moni joutuu miettimään.
    Kaikillahan meillä on annettavaa,joko aineellista tai henkistä.

    Mutta mielestäni olisi hyvä aina kysyä mitä he (autettavat) tarvitsevat, vai tarvitsevatko he yhtään mitään, jospa he eivät vaikka tarvitse muiden huolehtimista.

  • plokkariukki

    Just niinkuin Veikko sanoit, kysytään ensin ja sitten tarjotaan jos kyetään! Itse olen tuputtamisen lopettanut, vaikka sitten ylimääräisten hauki-fileitten, kaikki kun eivät osaa niistä edes tehdä ruokaa. Tuosta ruoansulatushäiriöstä mun mielipiteeni on esimerkiksi mukamas liika kiire ja stressi, josta johtuu mm. hotkiminen. Ittellä vieläkin tuota vikaa, vaikka kiire ei ole ollut enää minnekään pitkään aikaan. “Ressiä” riittää eläkeläiselläkin, jos ei muuta, niin rekat, kova-ääniset prätkät ja jenkki-autot herättävät kesken päiväunien ja se on niin väärin.

  • Veikko Kastinen

    Monella, sanoisinpa melkein kaikilla on ruuansulatushäiriöitä.
    Ruokailtaessa mieli laukkaa ties missä ja päivityksiä on tehtävä muutaman sekunnin välein, koska olemme hyviä ihmisiä, kyllä siinä maha rukka ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä, vois kuvitella jos se osaisi puhua niin se sanoisi pullauttavansa mätetyt ruuat takaisin lautaselle.
    Ari, kun sinä olet ollut kirkonmiehiä olisiko ruuan siunaaminen ja ruokarukoukset kannatettava ajatus.
    Ei ole sellainen kuulunut minunkaan elämääni. Lapsena sai taistella että sai edes jotakin suuhunsa.

Jätä kommentti

*