Luonto ja ihminen

Suomessa on hyvät jokamiehen oikeudet liikkua metsissä ja luonnossa ja ne on hyvä säilyttää. Siksi on tärkeää meidän kaikkien tietää ja ymmärtää mitä ne oikeudet tarkoittaa ja mitkä ovat meidän velvollisuutemme.

Kun liikun metsissä ja aistin ja havaitsen merkkejä vanhoista ihmisen asumuksista, minulle tulee heti outo olo, olenko nyt kielletyllä alueella, mitä edesmenneet ihmiset, raivaajat tykkäävät minun tunkeutuessa heidän pihaansa. Pyydän heiltä anteeksi ja saan luvan jatkaa kiviraunion katselua. Katselen myös luontoa, kuuset, männyt, koivut,pihlajat eivät näytä kaipaavan edesmenneitä raivaajia. Luonto kukoistaa ja peittää ihmisten tekemät jäljet.

Yhtä puuta ihmettelen, miksi omenapuu lakkaa kukoistamasta lähes välittömästi sen istuttajan, hoivaajan ja sitä rakastavan ihmisen poistuttua.

Omenapuu ei ole niin itsellinen kuin kuuset, männyt, ja koivut. Suomen luonnossa on itse tultava toimeen, on itse turvattava elinvoimansa. Kaaduttava sitten omia aikojaan, niinkuin puut kansallispuistoissamme tekevät.

Omena on ihmiskunnan alku: Eeva ojensi Aatamille omenan. Rakkauslaulussa mainitaan omena.           Kuule, istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee, vaikka huomenna saaste jo laskeutuu, vaikka huomenna aurinko kuolee (Juice Leskinen)

Ihminen elää luonnon armosta.

Jätä kommentti

*