Minä sairastan sikiöstressiä

Joka kevät on minulla syntymäpäivä. Ukko vanhenee, silti aina synnyn uudelleen. Noin kaksi kuukautta ennen syntymäpäivääni alan stressata, kärsin sikiöstressistä. Vaimo sen tietää, olen hänelle siitä kertonut. Huumorilla olen kertonut, ettei täysin hulluna pitäisi, eihän sellaista diagnoosia kuin sikiöstressi taida olla. Minulle se on täyttä totta ja ei naurata yhtään.

Noin viiden kuukauden ikäinen sikiö on täydellinen ihminen, se kuulee kaiken, se aistii kaiken, se ajattelee ja tuntee tunteita eli se tietää tästä maailmasta minun mielestäni enemmän kuin me ymmärrämme. Siksi sillä/hänellä/minulla/sinulla voi olla valtava stressi jo ennen syntymäänsä.

Sikiöstressi jättää aivoihin ja hermostoon omat jälkensä, mutta onneksi aivomme ja hermostomme kehittyvät ja uusiutuvat koko elämämme ajan, niin että jotakin hyvää tapahtuu vanhoille ukoillekin. Sitten kun olen taas syntynyt, helpottaa seuraavaan kevääseen.

Vaimo on syntynyt syksyllä, hänkin on alkanut myöntää samoja oireita. Tauti on tarttunut varmaan minulta. Hyvää on ettemme ole ahdistuneita samaan aikaan.

Jätä kommentti

*