Hyvää kesäpäivää. Aloitan blogi kirjoitteluni helpolla? aiheella. Mitä on rakkaus? Jokaisella siitä on oma käsitys, mutta yhtenevä se tuskin on. Runoudessa käsitellään rakkautta paljon. Rakkaus aiheisia lauluja on varmaan tehty eniten. Juice Leskisellä on hyvä laulu ”rakkauden ammattilainen”, siinäpä sitä tavoitetta kelle hyvänsä, tulla rakkaudessa ammattimieheksi tai naiseksi, ettei pelkäisi rakkautta, ettei sortuisi rakkaudettomuuteen: vihaan, julmuuteen, toisten sortamiseen, välinpitämättömyyteen.

Jos ihminen on kokenut julmuutta, hän alkaa pelätä kaikkea, myös rakkautta, mutta vain rakkauden pienin askelin voi löytää jotakin koska ilman rakkautta ei olisi elämää, samoin kuin maapallolla ei olisi elämää ilman auringonvaloa. Rakkaudesta puhuminen tai kirjoittaminen tuntuu monista lällyltä. Myönnettävä on niin minustakin, jo ikämiehestä. Silti kirjoitan että rakkaus on kovaa kamaa. Rakkaus voittaa ja parantaa julminmankin murhamiehen. Paatuneinkin rikollinen heltyy pienen vauvan edessä tai hoitaa kissanpoikaa hellästi.

Rakkauden armeijan puolella kannattaa aina olla itsekkäistäkin syistä, koska historia osoittaa että rakkaus on aina voittanut vihan. Mutta ennenkuin hyökkää ihmisten tappamiseen tarkoitettujen aseiden kimppuun kannattaa aloittaa itsestä, koska itseemme vaikuttamiseen meillä on suora yhteys. Ei ole hyviä ihmisiä. Ei ole huonoja ihmisiä, on vaan ihmisiä.