Miten se on

Onko se näin:

Jos elää vanhaksi, kertyy elämänkokemuksia. Viisas vanhus, niinhän sitä mielellään ajattelisi. Elämän vauhti kiihtyy kiihtymistään, onko siinä viisaan vanhuksen kokemuksille mitään arvoa. Eipä taida olla. Maailma on puheenpäpätystä täynnä, kuuntelijat vaan puuttuu. Kukaan ei jaksa kuunnella yhtään mitään eikä ketään.

Tai olisiko se sitten näin:

Vanhukset eivät kykene sopeutumaan mihinkään uuteen, omat tottumukset ovat vaan oikeita. Uuteen ollaan tottumattomia ja se pelottaa, sitä pitää vastustaa ja suorastaan vihata. Vanhuksen omanarvontunne murenee ja siinä ihmiskunta menettää paljon.

Vai olisiko se sitten näin:

Olemme kaikki yksilöitä, minua kiinnostaa asiat jotka taas sinua eivät kiinnosta yhtään. Eri ikäisinä kiinnostukset saattavat vaihtua päinvastaisiin.Sinä osaat hyvin asioita, joita minä en yhtään, eikä minua saa niitä kirveelläkään opettelemaan, olen minä sellainen “mooses”. Minä taas näen sellaista mitä sinä et huomaa ollenkaan. Sinä taas näet sellaista mitä minä en huomaa.

Eteenpäin on elävän mieli. Uutta kohti pyrkivän maailman olisi mielestäni oltava kaikin puolin terve, niin ilmaston, eliöstön, kasvillisuuden ja ihmisten. Jos se vaatii ihmiskunnalta vähän jarrun painamista, niin sitten kannattaa painaa.

Jätä kommentti

*