Me olemme olleet useita vuosia pelon ja jännityksen vallassa ja vankeina, ensin maailmanlaajuisen pandemian vuoksi ja nyt käsittämättömän sodan uhan jännityksessä. Eipä hyvä tilanne terveyden kannalta kenelläkään.
Sydämemme ovat koetuksella ja rasittuneet. Pelkäänpä rytmihäiriöiden ja infarktien lisääntyvän varsinkin silloin kun/jos jännityksemme laukeaa yllättävästi.
Putin tekee nyt työtään sydämellään ja vihapäissään. Ukrainan johtaja tekee työtään sydämestään rakkaudesta ukrainan kansaan ja maahan. Siinä on suuri ero tehdäänkö sydämestä vai sydämellä.
Jos rakastamme aviopuolisoamme tai vaikka kissaamme sydämestämme, niin lämmin veri kiertää kehossamme ja veritulpan vaara vähenee. Velvollisuudesta ”rakastamisen” ihmisen verenkierto hidastuu.
Näitä ei ole tieteellisesti todistettu. Lääketeollisuus kehittäisi mielellään meille rakkaus + verenkierto pillerin.
Ei se ole helppoa Suomessakaan sananvapaus, lääkäri Antti Heikkilä on sen saanut tuntea.
Parempia aikoja odotellessa tässä kirjoittelen.
plokkariukki
Olen kuvitellut olevani sopeutuvainen, totuin sotaan Lähi-Idässäkin paikalla ollessani. Vanhuusko tullee, nyt alkaa pinnaa kiriä? Liian monta muuttuvaa ja epävarmaa tekijää yhtäaikaisesti ilmeisesti on liikaa minunkin sietokyvylleni. Palaavatko mieleen ehkä yli 30 vuoden takaiset stressitekijät rt-hommissa, jotka silloin oli pakko painaa taka-alalle, siellähän oli vain kovia poikia?
Veikko Kastinen
Lapsena ja nuorena söin sielunvammoihini lääkkeitä. Täysin turhaan, vammautin vaan itseäni lisää.
Ihminen ilman tunteita on pökkelö, tunnustan ja tunnistan iteni pökkelöistä.
Jossakin vaiheessa elämää kovat asiat ja stressit palaavat, en ole menettänyt miehuuttani kun olen niitä vaimolleni itkien purkanut vaan päinvastoin rakkautemme on syventynyt.
On varmasti hyvä,kun plogissasi muistelet ja mielikuvittelet lapsuutesi aikoja Haapakoskella ja odotat mukavia hetkiä kesämökilläsi Suonteen rannalla.
Kiitos Ari kommentistasi, eihän tässä voi kuin uskoa ja toivoa parempiin aikoihin.