Kun sodat viimein loppuivat ja alkoi Suomen jälleenrakentaminen miehet ja naiset olivat lujilla. Silti syntyi lapsia ja väkiluku kasvoi, oli koulut täynnä lapsia ja heistä kasvoi Suomeen työvoimaa. Voidaan sanoa että heidän ansiosta kansakuntamme on olemassa.

Nyt kun on hyvinvointia ja niinsanottua helppoa elämää tullut lapsia ei juurikaan synny ja kouluja lakkautetaan eikä kohta löydy työntekijöitäkään.

Meistä on tullut Eurooppalaisia ja Amerikkalaisia , englannin kieli on kohta yleiskielemme, siksi on paljon kielitaidottomia. Me kielitaidottomat olemme syntyneet täällä, käyneet kansakoulumme ja tehneet kovasti työtä. Useimmat aloittaneet rengin töistä ja monet siihen tyytyneet. Nykyisinhän työpaikkaa haetaan sellaisin termein , että en ymmärrä yhtään minkälaista naista tai miestä sinne haetaan.

Minäkin olen perussuomalainen, puhun suomen kielellä. Ajattelen suomen kielellä. Minulla ei ole mitään tekemistä puolueen nimeltään Perussuomalaiset kanssa. Maailman kuva on nykyään pienentynyt, kaikkien asiat vaikuttavat kaikkeen. Kansainvälistyminen on ehdoton edellytys nykymaailmassa pärjäämiseen. Kannattaisiko kuitenkin pitää sielu Suomessa ja ajatella suomen kielellä.