Rehellistä pahaa ja epärehellistä hyvää ja syntyvyyttä

Rehellinen paha on sellaista jota ei pyritäkkään salaamaan. Se on julkijuopottelua. Se on väkivaltaista käytöstä. Se on äidin laiminlyöntejä ja heitteillejättöjä. Se on julkirikollista elämäntapaa. Se on kaikkea sitä mitä kauhistellaan ja moralisoidaan. Se on niin näkyvää, että hyvät ihmiset osaisivat elää toisin ja niin tehdäänkin, ainakin tiedetään että olemme sentään kunnon ihmisiä.

Epärehellinen hyvä on sellaista jossa kaikki paha pyritään salaamaan. Se on kaappijuopottelua. Se on itsensä ihannointia ja toisten panettelua. Se on siveellisyyttä todistavien äitien seksin kieltämistä. Se on lapselle tientasoittamista, ettei hänen tarvitse mitään ponnistella, senkun menee ja pollastelee, kaikki on valmiiksi järjestetty.

On kaksi perhettä, paha ja paheellinen. Sitten on hyvä ja hyveellinen. Molemmista voi tulla tolkun ihmisiä jos he  rakentavat ihan oman elämän. Ei ole mitään isän kirousta pojalla joka tulee pahasta perheestä. Ei ole mitään äidin kirousta tytöllä joka tulee hyvästä perheestä.

Yhdessä he voivat toteuttaa elämän alkuenergiaa eli seksiä ja siittää lapsia rakkaudesta, olipa sitten yhteiskunta ja politikot minkälaisessa henkisessä ja fyysisessä epätasapainossa hyvänsä.

Eikä tämä pelkkää satua ole. Tällaisiakin perheitä on.

Jätä kommentti

*