Varmaan kaikilla vanhemmilla joilla on lapsia on syyllisyyden tunteita, jossakin elämänvaiheessa koetaan syyllisyyttä enemmän ja toisessa vähemmän. Niin on minullakin, joskus syyllisyys tuntuu musertavalta, kaiken on tehnyt väärin, tunteita ja rakkautta ei ole osannut näyttää.

Minäpä kerron lohduttavan asian, sinua ja minua ei syytä kukaan muu kuin sinä itseäsi ja minä itse itseäni. Eiköhän vapauteta itsemme, niin lapsemmekin pääsevät vapauteen meidän vanhempiemme syyllisyydestä. Samalla katkeaa sukupolvelta toiselle periytyvä taakka. Isiemme pahoja tekoja ei kosteta kolmanteen eikä neljänteen sukupolveen.

Kirjoittelen sinulle ja minulle sillä vapautuminen tuo mielenrauhaa.

En jaksaisi 40-50 vuotta nuorempaa itseäni, enkä jaksaisi 40-50-vuotta nuorempaa naista (vaimoa). Häpeäisin sellaista taantumista, menneisyydessä eläminen hävettäisi minua, ettenkö olisi mitään oppinut.

Tottakai jokainen elää oman elämänsä niinkuin elää.

Putin, joka lienee minun ikäiseni, pullistelee kuin pahainen kakara. Suurmiehenä tekisi Venäjän köyhän kansan auttamiseksi voitavansa, esim. nostaisi Venäjän suurkaupunkien slummeista ja viemäreistä lapsia ja nuoria kunnialliseen elämään.