Terveyttä ja Sairautta

Sairauksien hoito ja lääketiede yleensäkin on Suomessa huipputasoa. Nykyään pystytään ihmiset pelastamaan sellaisista sairauksista joihin ennen kuoltiin. Antaako tämä liian ruusuisen kuvan lääketieteen kaikkivoipaisuudesta?

Enemmän kaipaisin keskittymistä ennaltaehkäisyyn. Kuinka pysyä terveenä? Mikä on oma vastuuni? Mitä voisin tehdä?

Uskoisin noihin kysymyksiin jokaisen löytävän vastauksen kun kysyy ne kysymykset itseltään, ihan oikeasti

Tietoa terveysasiossa on maailma täynnä ja uutta tutkimusta tulee. Kannattaa niitä varmaan seurata. Samoin kannattaa kuunnella asiantuntijoita jotka työnänsä ovat niihin perehtyneet.

Mutta kukaan muu ei pysty olemaan sinun asiantuntijasi, kuin sinä itse.

Ihmiset itse oivalsivat vähentää ruokailustaan hiilihydraatteja. Oiva oivallus. Nykytietokoneella tehtävä työ kun kuluttaa polttoainetta huomattavasti vähemmän kuin pokasahalla tehty metsätyö Sitä kehitystä olisi ollut järkevää asiantuntijoidenkin tukea. Nyt oivallukselle keksittiin nimi karppaus ja ravintoasiantuntijat sen huuhaana teilasivat.

Olen usealla paikkakunnalla syönyt vanhusten ruokapalvelun toimittamaa ruokaa. Tuntuu pahalta sanoa että ruoka on ala-arvoista 4-6 perunaa, ruskeaa kastiketta, sokerikiiseliä jälkiruuaksi. Väistämätön fysiologinen seuraus on ylipaino ja diabetes, sillä kulutuksella mitä vanhukset kuluttaa.

Suomalainen järvikala esim. pihviksi tehtynä+suomalaiset metsämarjat sellaisenaan. Seurauksena ovat pirteämmät vanhukset.

 

HALU JA TARVE

Miljardööri haluaa lisää miljardeja.

50kg ylipainoinen haluaa lisää herkkuruokaa. Kumpikin tietää varmasti ettei lisään ole enää tarvetta. Raha ei miljardööriltä ole ihan heti loppumassa. Eikä ylipainoista uhkaa nälkäkuolema.

TARVETTA kannattaa itseltään kuulostella.

Äläkä usko kritiikittömästi mitään. Enkä usko sinun uskovankaan. Itse meidän on taaplattava tämä elämä terveena ja sairaana.

Juha Vainion oivallus elämästä:

Sinä kulkija kuustoistavuotias

näen kyyneleet silmissäsi.

Minä olla en voi sinun auttajas,

enkä edes sun ymmärtäjäsi.

Mutta kuuntele mua,

sulle kerron sen

usein itkee myös näin nelikymppinen

Sillä suoraan sanottuna suurinpiirtein

sellaista elämä on.

Ilo on paras lääke, jonka nauttiminen ainakin itseltäni tahtoo unohtua. Ilon alkioita pitäisi varmaan tiputtaa johonkin tosettiin noukittavaksi.

 

 

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Veikolle sairauksien ja kipujen ennaltalta ehkäisystä, jopa ”parantamisesta”. Olet alan ammattilainen ja teitä on paljon tässä maassa. Minun mielestäni on unohtunut painottaa jostakin syystä erästä tärkeää asiaa kipujen lieventämisessä, nimittäin venyttelyä! Minun piti elää melkein kuusikymppiseksi, ennenkuin kuntoutuksessa paneuduttiin omien kipujeni lievitykseen juuri venyttelemällä. En tiedä sattumaako, taruako vai totta, mutta en ole montaakaan kipulääkettä tarvinnut opittuani venyttelyn jalon taidon ja tuskin kuitenkaan ne tukielinsairaudet ovat minnekään hävinneet? Onko näin? Tietenkään liika rehkiminen kippeellä kropalla ei ole hyväksi, mutta monesti pitemmän lenkin tai puusavotan jälkeen jälkeen venyttelyllä estän täydellisen selän ja alaraajojen jumin ja hiivatinmoisen säryn.

    • Veikko Kastinen

      Kiitokset Ari kommentista. Edottomasti venyttely on tärkeää kipujen ennaltaehkäisemisessä ja kipujen hoidossa. On hyvä että kuntoutuksessa on siihen paneuduttu. Kysy ja pyydä kuntouttaja näyttämään ja kädestä pitäen ohjaamaan kaikki venyttelyt joista sinulle on hyötyä. Varsinkin jos haluat saada venyttelystä kaiken hyödyn. Ei siis riitä joku paperilla annettu ohje vaan sinun on koettava, aistittava venytysliike siinä lihaksessa jota aijot venyttää . Hyviä rauhallisia silti tehokkaita venyttelyhetkiä.

  • plokkariukki

    Veikko, kuntoutus olisi jatkunut vielä pari viikon keikkaa silloin kaksii vuotta sitten, mutta kun oli sitä ns. työhön paluuseen tähtäävää, niin eläkepäätös kun pätkähti, pätkähti myös loppu kuntoutukselle. Mutta erittäin hyvää opetusta venyttelystä sain kahdenkin fysioterapeutin avulla, sekä ihan kädestä (jalasta+selästä jne) pitäen henkilökohtaisesti ja vielä paperilla mukaan muistin virkistämistä. Näistä näille jumpparitytöille suur kiitokset. Näin eläkeläisenäkin tekisi mieli käydä hoidattamassa itseään niin hierojalla kuin fysioterapeutillakin eikä kuntosalikaan vieläkään huono homma olisi, mutta rahan puute ryökäle joka paikassa on estämässä ja määrittelemässä hyviäkin juttuja elämässä.

    • Veikko Kastinen

      Moni vaikeavammainen kuntoutusasiakas on minullekin tuumannut että eläkeelle siiryttyään yhteiskunta katsoo ettei kuntoutusta hän enää tarvitse. Kuntoutuksen tarvehan esim. MS-taudissa ei mihinkään katoa, vaan päinvastoin. Rahasta on kysymys, mutta se säästö on ainakin minun järjellä vaikea laskea. Mutta ymmärän myös että kuntoutuspäätökset on jonkun muun tehtävä kuin asiakkaan ja kuntouttajan. Sinulla on ollut hyvät fysioterapeutit ja ohjeet.

  • Tuula Kyyrönen

    Olipa tärkeä puheenvuoro! Kiitos Veikko!

    Ensin tuosta venyttelystä.Pienellä lapsella ja koiralla on taito jäljellä, huomasin se viime viikonloppuna. Molemmat herättyään venyttelivät nautinnollisesti silmät kiinni auringon valaisemalla matolla. Kun vielä hieroin lapsen jäseniä, kuului onnellista ähinää.

    Jospa kuuntelesimme itseämme enemmän. Herääviä tunteita, kehon tuntemuksia, viestejä.
    Sitä sanotaan myös itsensä rakastamiseksi.

    Jos panttaamme ja kätkemme kipumme ja tarpeemme, putkahtavat ne pintaan jossain vaiheessa.

    • Veikko Kastinen

      Kiitos Tuula kommentista. Hyvät huomiot olet tehnyt. Lapsi ja eläimet eivät ole vielä ”piloilleen” menneet. Koululaisena aletaan jo jäykistellä. On oltava sitä, ja on oltava tätä. Oma minuus haihtuu ja sitten loppuelämämme yritämme itseämme löytää. Mutta vielä unelmoi myös kuusikymppinen.( Olen kuunnellut Juha Vainiota.)

Kommentointi on suljettu.