Tulinko hyväksi ihmiseksi, yhteenveto tapaturmastani

Loppuyhteenveto tapaturmastani (kirjoitellut muutamassa blogissani) jossa elämä olisi voinut dramaattisesti muuttua.

Uskon että mitään ei tapahdu etteikö sillä olisi tarkoitusta. Eli jos opin mikä on elämässä tärkeää olen tarkoituksen ymmärtänyt.

No mitä opin, rehellinen vastaus voisi olla: En mitään. Mutta täytyyhän sitä jotakin oppia, muutenhan kokemus olisi mennyt hukkaan.

Perimmältään elämähän on yksinkertaista. Synnymme tänne sattumalta?, aikamme hosuttuamme vanhenemme ja hosuntamme hiipuu ja sitten poistumme.

Mutta mikä se elämässä on tärkeää, siinäpä on pohdittavaa: Rakkaus, joo kyllä. Rikkaus, miks ei. Määräysvalta, enpä tiedä. Ja jos nämä onnentunnetta tuovatkin niin paradoksaalista on että nämä kaikki aiheuttavat meille myös eniten kärsimyksiä: Rakkauksista murehditaan, rikkauksista tapellaan, määräysvallasta soditaan ja tapetaan.

Niin että mistä sen onnen löytää ja missä se onni lymyilee, piilotteleekohan se elämän pelottomuudessa, mutta se taas voi tarkoittaa välinpitämättömyyttä.

Ei auta kuin elää ja etsiä.

Ps. Kiitos Suurelle varjelijalleni. Kiitos vaimolleni kärsivällisyydestä kärsimättömälle miehelle. Kiitos lukijoille. Kiitos myötäeläjille. On aika siirtyä kirjoitteluissani uusiin aiheisiin–ja en tullut hyväksi ihmiseksi, mutta jotakin opin, esim. sen että matalatasoiset työtehtävät ovat turvallisempia.

Ps, ps. Tänään lauantaina nuoret juhlivat ja lähtevät hakemaan omaa paikkaansa elämässsä. Onnea matkaan.

Jätä kommentti

*