Minä kuuntelen sunnuntaisin kansanradion, siellä kansan syvät rivit puhuvat. Vanhatkin ihmiset saavat ja pystyvät puhumaan, muuhunhan he eivät tunne pystyvänsä.
Ymmärrän hyvin, olenhan minäkin ikääntynyt, vaikka en vielä itseäni vanhana pidäkkään.
Nyt on vaan digiä ja tulevaisuus on vaan enemmän digiä. Vanhoja ei enää tarvita, ihmistäkään ei kai tulevaisuudessa enää tarvita. Kaikki olemme kohta tarpeettomia, vanhoillisina emme ole tulevaisuuden kehittäjiä. Näin kai se on aina ollut, silti kehitys kehittyy.
Vanhat toivovat kuitenkin arvokasta vanhuutta, että nuoret muistaisivat että tulevaisuus pohjautuu aina menneisyyteen ja jos ei vanhoja olisi ei olisi nuoriakaan.
Palvelut pitää saada vanhojen äidinkielellä=Puhumalla.
Kyllähän vanhoja ihmisiä kunnioitetaan ja arvostetaan useassa paikassa.
Teititellään edelleen. Arvostan sellaista.
Kyllä olette oikeassa, että digiaikana täytyy hoitaa asioita myös puhumalla, jos kuka kykenee puhumaan.
Toiset meistä kirjoittavat paremmin kuin puhuvat.
Mutta on totta, että ken on palvelutyössä, niin heidän täytyy puhua. Ei voi sanoa, ”kato netistä”. Tylyä sellainen.
Aivan. Kansanratio voisi olla vaikka joka päivä, esimerkiksi puoli tuntia päivittäin.
Siihen on jokaisella mahdollisuus osallistua kirjoittaen tai puhuen.
Veikko Kastinen
Kovin kirjavaa on nykyään asioiden hoito.
Nuoret nettitaiturit hoitavat asiansa sujuvasti, meillä ikääntyvillä on jo vaikempaa, on rajoitteita netin käytössä esim, näkö, äly, motoriikka.
Vanha ihminen osaa puhua, mutta osaako asiakaspalvelija ja osaako ennenkaikkea kuunnella.
Kyllä tarinoita kansanradioon riittää.
Vanhojen ihmisten elämänviisautta kannattaa yhteikunnan hyödyntää antamalla heille palvelut omalla äidinkielellään = puhumalla tai kuten Arja kirjoitat että kirjoittamalla.
Ei ollenkaan hullumpi idea, Kansanratio päivittäin, olen aivan varma että siitä hyötyisivät tosikot ja veitikat, nuoret ja vanhat, tyhmät ja itseään viisaina pitävät.
Olen viidentoista vuoden ikäisestä elättänyt itseni joten siihen mahtuu monenlaisia töitä ja keinoja selvytymiseen. Olen nähnyt elämän rumuuden niinkuin kauneudenkin äärimäisen raakuuden kuin hyvyydenkin. Vihan, josta on tuntunut mahdottomalta selvitä, rakkauden joka on kulkenut vierelläni en vaan sitä ole tiennyt. Kirjoitan elämän ilmiöistä, ihmettelen terveysasioita.
Arja Hakala
Kyllähän vanhoja ihmisiä kunnioitetaan ja arvostetaan useassa paikassa.
Teititellään edelleen. Arvostan sellaista.
Kyllä olette oikeassa, että digiaikana täytyy hoitaa asioita myös puhumalla, jos kuka kykenee puhumaan.
Toiset meistä kirjoittavat paremmin kuin puhuvat.
Mutta on totta, että ken on palvelutyössä, niin heidän täytyy puhua. Ei voi sanoa, ”kato netistä”. Tylyä sellainen.
Aivan. Kansanratio voisi olla vaikka joka päivä, esimerkiksi puoli tuntia päivittäin.
Siihen on jokaisella mahdollisuus osallistua kirjoittaen tai puhuen.
Veikko Kastinen
Kovin kirjavaa on nykyään asioiden hoito.
Nuoret nettitaiturit hoitavat asiansa sujuvasti, meillä ikääntyvillä on jo vaikempaa, on rajoitteita netin käytössä esim, näkö, äly, motoriikka.
Vanha ihminen osaa puhua, mutta osaako asiakaspalvelija ja osaako ennenkaikkea kuunnella.
Kyllä tarinoita kansanradioon riittää.
Vanhojen ihmisten elämänviisautta kannattaa yhteikunnan hyödyntää antamalla heille palvelut omalla äidinkielellään = puhumalla tai kuten Arja kirjoitat että kirjoittamalla.
Ei ollenkaan hullumpi idea, Kansanratio päivittäin, olen aivan varma että siitä hyötyisivät tosikot ja veitikat, nuoret ja vanhat, tyhmät ja itseään viisaina pitävät.
Kiitos Arja kommentistasi.