Viheliäinen kipu

Apteekin hyllyt ovat täynnä erilaisia kipulääkkeitä ja niitä syödään mielettömät määrät. Luulisi tuon kivun lähtevän käpälämäkeen, mutta mitä vielä, sehän vaan voimistuu ja vahvistuu.

Mistä ja miksi se viheliäinen kipu tulee? Onko jokin joka mieltäsi painaa ja haluat painaa sen vielä syvemmälle? Haluatko muuttaa toisia, mutta et ainoata ihmistä jota voit-itseäsi.

Onko viha ja ilkeily sinulle tuttua? Onko vihan ja ilkeilyn uutiset mielenkiintoisia ja onko ne niinsanottu yleinen mielipide?

Lapsena muokkaantuu käsitys maailmasta, julmuuden ja ilkeyden myrkky jota lapsena moni on saanut nauttia tekee työtään loppuelämämme.

Luonto on ollut minun opettajani, siellä olen viettänyt jo lapsena lukemattomat yöt. Julmuus ja ilkeys minut sinne ajoi, niin että kun minuun kivut iskevät ja ne ovat iskeneet, tiedän vapauttaa julmuutta ja ilkeyttä, etten olisi itse julma ja ilkeä. Olen jo paljon vahvempi, en pelkää enää julmuutta. No ei tietenkään kannata mennä tarkka-ampujan kiväärin eteen julistamaan pelottomuuttaan, hän tekee kyllä työnsä.

Minä tiedän että lääketieteellä on monia helpompia diagnooseja kivulle, mutta kannattaa miettiä vihaa, ilkeyttä, niitä tuntoja miltä ja missä ne tuntuu.

ps. Mistähän kertoo monien kuuluisuuksien, laulajien ym. kuolemat kipulääkkeiden yliannostukseen.

ps.ps.Oman juttuni kirjoitettuani huomasin tämän päivän Savon Sanomissa (7.6) artikkelin Lääkkeetön hoito jossa mm. käsitellään musiikin vaikutuksia kivun lievennyksessä.

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Veikko tietää mistä kirjoittaa! Ainakin puolet kivuista näin maallikon silmin ja korvin nähtynä ja kuultuna johtuu korvien välistä. Vaikka kipu tulisikin omasta kropasta, taatusti luonto ja sopiva tekeminen, oikea liikkuminen, venyttely, jumppa yms. ja/tai mukavien asioiden ajatteleminen auttaa kivun sietämisessä. Olen kokeillut molempia tapoja! Popsinut joskus pillereitä kilo tolkulla ja sitten tätä muuta. Suurin osa jomotuksesta lähtee muullakin kuin särkylääkkeellä ja tällöin eivät ole pää ja maha sekaisin. Kolme leikkausta kokenut ja neljättä odottava nilkuttaja. Kannattaa lukea Veikon aiempiakin postauksia jotka koskevat itsen tuntemista ja hoitamista.

    • Veikko Kastinen

      Kiitos, Ari kommentistasi. Olet hyvin oivaltanut ihmisen ajatuksen. Minä olen sitä miettinyt paljonkin ja kun olen tehnyt hoitotyötä “havaintomateriaalia” on ollut. Paras materiaali on ollut kuitenkin oma roppa.
      Ajatus on helkkarin nopea ja kun on tietyllälailla oppinut ajattelemaan ja sitten reagoimaan ja kun lopputulos ei ollut hyvä. On ollut pakko ryhtyä miettimään miten oppisi tuon ketjun elämään uudella ajatuksella.
      Siinäpä sitä on opiskeltavaa, kaikilla ei ole yhtä hyvät lähtö olosuhteet. Toiset joutuu oppimaan kärsimysten kautta.

  • Tuula Kyyrönen

    Kohdatessamme väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, varsinkin lapsena, olemme avuttomia ja aseettomia puolustautumaan ja ymmärtämään, ainut keino on paeta, yrittää unohtaa. Aktiivinen unohtaminen häivyttää kipeät muistot, joita ei pysty käsittelemään, mutta kroppa ei unohda.
    Voi olla, että ihmettelemme pahaa oloa, vaikka elämme terveellisesti, laihdutamme, pakenemme napsimalla turruttavia pillereitä, teemme kaikkemme, mutta itseään ei pääse pakoon.
    Lohdullista on, että kipeys kertoo, että minulla on vielä mahdollisuus, olen elossa.

    Miten tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenä? Miten oppia rakastamaan, ensin itseään ja ottamaan vastaan rakkautta? Vasta sitten pystyy aidosti jakamaan eteenpäin, rakastamaan, kun on itsellä mistä antaa. Tyhjästä on vaikea nyhjästä, alamme suorittamaan.
    Tämä onkin vaikea, elämänmittainen tie.
    Surullista on, että elämän eväät eivät ole tasapuolisia.

Jätä kommentti

*