Yrittäjän Pakkoloma

Kuusikymmentä luvulla tehtiin ravakoita urakkatöitä. Oli tolkun työnantajia jotka sopivat tolkun työntekijöiden kanssa asioista. Ei me tarvittu eikä huudettu ketään apuun. Olisiko se ollut sitä paikallista sopimista.

Nyt on sopimuspykälä viidakko. Sama tolkuton byrokratia oli sinulla töissä kaksi tai kaksisataa työntekijää.

Yrittäjä joka osaa oman hommansa hyvin, ei välttämättä pärjää tolkuttoman byrokratian kanssa. Sellaiseksi on mennyt myös maanviljely, jossa ammattitaitoa vaaditaan kaikkeen muuhun kuin maata viljelyyn eikä tuloksellisesti palkitse niitä jotka ymmärtävät kuinka eläimien kanssa toimitaan.

Minä en tunne työsopimusehtojen kaikkia määräyksiä ja mitä sopimukset sisältävät. Niiden ymmärtämiseen tarvitaan lukeneempia ihmisiä.

Ihan omien ja nähtyjen kokemusten perusteella ja maalaisjärjellä-ainakin pienten pajojen ja muutaman työntekijän työllistävän yrittäjän byrokratiaa on vähennettävä ja ihan tolkullista joustoa oltava. On muistettava että useasti yrittäjän tulo on pienempi kuin työntekijöiden palkka, pienissä pajoissa.

Jos ja kun yrittäjän autonominen hermosto=tahdosta riippumaton=hoitelee sydämen toimintaa, verenpainetta, rauhastoimintaa ym. sekoaa stressin ja työn/levon epätasapainon vuoksi, niin terveitäkin yrityksiä kaatuu yrittäjän pakkolomaan joka on nimeltään SAIRAUS.

Jätä kommentti

*