Olen hämmästynyt siitä vastaanotosta jota Finnpulp-sellutehdas hanke on osittain Kuopiossa saanut. Savon Sanomien mielipidekirjoituksessa (30.7) Sauli Ahvenniemi perustelee Kuopioon mahdollisesti sijoittuvan super-sellutehtaan haitallisuutta melu- ja ympäristörasitteilla. Hän myös tuo esiin hankkeen rahoitukseen mahdollisesti liittyviä epäkohtia. Hän myös kyseenalaistaa koko sellutuotannon järkevyyden ja esittää sen sijaan ”korkeamman jalostusasteen tuotantoa” sellutehtaan sijaan.
Hämmennykseni on suuri, johtuen siitä tilanteesta jossa suomessa olemme tällä hetkellä. Vielä muutama vuosi sitten metsäteollisuus oli ”laskevan auringon ala” Tehtaita ja laitoksia ajettiin alas ja romutettiin sekä myytiin esimerkiksi tuottavia sellukattiloita ulkomaille. Esimerkiksi Kemijärven sellutehdas koki tämän kohtalon. Nyt tilanne on täysin toinen. Metsäteollisuus investoi kotimaahan merkittävästi. Esimerkiksi Varkauden investointi sekä Äänekosken sellutehtaan investointi ovat erittäin tervetulleita päätöksiä. Auringonlaskun ala on näin kokenut ennennäkemättömän uuden tulemisen. Kotimaahan investoiminen osoittaa sen, että täällä on turvallinen ja varma toimintaympäristö, osaavat ammattilaiset sekä tuotekehitys mahdollisuus huipussaan. Metsäteollisuus tuotantoon sopiva infra on valmis, siellä Kuopiossakin.
Kuopiossa on satsattu lähivuosina merkittävästi kaupallisen alan lisääntymiseen. Ikea etunenässä on tuonut kaupallisen alan vahvuutta alueelle. Volyymi on nähdäkseni noussut Kuopion alueella merkittävästi juuri kaupan tarjonnassa. Väheksymättä kaupanalan työpaikkojen lisääntymistä sekä verotuksellista vaikutusta Kuopiolle näistä satsauksista, väitän että merkittävän teollisen laitoksen tulo ja teollisten uusien työpaikkojen positiivinen vaikutus suoraan ja välillisesti tuo eri mittasuhteella työtä ja tuloja ihmisille sekä kaupungille. Tässä ei mielestäni myöskään aseteta ympäristöä ja ihmisten toimeentuloa vastakkain. Tämänpäiväiset metsäteollisuuslaitokset ovat kehittyneet ja satsanneet merkittävästi ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Ilma- ja vesistöpäästöt ovat hallinnassa. Uuden ajan sellutehtaat ovat ympäristövaikutuksiltaan merkittäviä vastuunkantajia. Esimerkiksi Etelä-Amerikkaan tehdyn sellutehtaan alapuolisen vesistön kerrotaan jopa uuden tehtaan tulemisen jälkeen puhdistuneen johtuen laitoksen korkeatasoista puhdistuslaitoksista.
Sauli Ahvenniemi toteaa vielä kirjoituksessaan että kannattaa biotuotetehtaan rakentamista Savo-Karjalaan, jossa ympäristövaikutukset ovat aidosti hallittavissa. Haluan osoittaa tällaisen paikan. Se paikka on jo 200-vuotisen teollisen toiminnan keskus ja maakunnan teollinen veturi. Uskoakseni tehtaan kaipaamaa Savolaista rahoituspääomaa voi löytyä tältä suunnalta. Kaupunki joka on näkemykseni mukaan elpymässä rajujen rakennemuutosten myötä uuteen nousuun. Olen päättäjänä ja Varkauden elinkeinotyöryhmän jäsenenä valmis siihen, että Varkaus aloittaa vaihtoehtoisen sijoituspaikan löytämiseksi selvittelyt pikaisesti Finnpulp-yhtiön edustajien kanssa.
Sauli Ahvenniemi
Terveisiä Timo täältä Oulusta ja kiitos blogi-kirjoituksestasi otsikolla ”Finnpulp-sellutehdas Varkauteen?”!
Palaan kirjoitukseesi tarkemmin viikonlopun jälkeen, kun tulen lomamatkaltani takaisin Kuopijoon.
Sen verran kuitenkin kerron, että ei ollut oikein kiva kohdata Oulun ilmaa tänä aamuna, kun lähdin koiran kanssa aamulenkille. Sopiva tuuli Nuottasaaresta ja tuttu haju Stora Enson sellutehtaalta ”pistävä, hevosen lannanhajua muistuttava haju”. Ei kiva.
Positiivista toki sen, että kun vertaan hajua vuosien 1973 ja 1980 hajuihin, jolloin asuin täällä Oulussa, niin toki haju on lievempi ja eikä niin pistävä kuin silloin.
Kävin nopeasti netistä poimimassa Kaleva-lehden uutisen 14.8.2013, jossa kerrotaan, että Metsäyhtiö Stora Enso investoi 14 miljoonaa euroa ympäristökuormituksen vähentämiseen Oulun sellutehtaalla. Silti kaupungissa edelleen haisee jokaisen ihmisen sierainpareihin.
Miten ne hajuhaitat teillä siellä Varkaudessa? Pohjois-Savon ely-keskuksen ympäristöviranomaiset kertoivat Savon Sanomien Finnpulp-jutussa 5.7., että
Lisäksi jutussa kerrotaan, että ”Stora Enson Stora Enson Varkauden tehtailla sulfaatti jouduttiin hajuongelmien takia vaihtamaan sulfiittiin”
Kalevan jutussa kerrottiin lisäksi, että Oulun integroitu sellu- ja paperitehdas työllistää 600 henkilöä ja sen vuosikapasiteetti on 1 125 000 tonnia päällystettyä hienopaperia ja 360 000 tonnia pitkäkuitusellua.
Finnpulpin-hanke – maailman suurin havusellutehdas- työllistäisi vain 200-240 henkilöä.
Johtuuko alhainen työllistäminen siitä, että pääosa tuotannosta olisikin raakasellun keittoa ja laivausta Kauko-Idän markkinoille? Siis todella kilpailuille globaaleille sellumarkkinoille ja suhdanneherkälle alalle. Kuinkahan varmoja tällaiset työpaikat ovat?
Sitä voisit myös pohtia ay-aktiivina ja perheenisänä?
Kuntapolitiikasta minulla on sinulle tosi mielenkiintoinen kysymys tämän Finnpulpin tehdashankkeen suunnittelun osalta. Mutta näihin myöhemmin tarkemmin.
Terveisin
Sauli Ahvenniemi
Kenkku
Sauli hei, moderni sellutehdas ei haise. Oulussakin kai on nyt tehty investointi, jonka kautta nämä inhottavat hajut palavat poroiksi, niin ei tarvitse häiriintyä. Kuitenkin täällä pitäisi enemmänkin huolehtia mistä sitä leipää löytyy tulevaisuudessa itse kullekin (ja koirille). Ei niinkään harmittomista hajuhaitoista.
Timo Suhonen
Kiitos Sauli alkukommenteistasi. Keskustelu on tärkeää näinkin suuren asian kohdalla. Hyvää viikonloppulomaa sinne Ouluun. Palataan asiaan :)
Helka Tukiainen
Erittäin asiallinen kirjoitus Timo! :) Suomi nousuun!
Sauli Ahvenniemi
Nyt on palattu takaisin Savoon Oulusta ja voidaan jatkaa keskustelua.
Kyllä mekin olimme hämmästyneitä, kun luimme Savon Sanomista 23.1.2015, että
”Puunjalostuksen suurtehdas pohdinnassa Kuopion alueelle”.
Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa arvailtiin myös sitä, että Kuopiosta tulisi kotipaikka Stora Enson clt-elementtitehtaalle, joka valmistaisi ristiinliimattuja massiivipuuelementtejä.
Tehdashanketta ollaan pienessä piirissä ja salassa valmisteltu useamman vuoden ajan ja Kuopion kaupunki on ollut tässä aktiivinen toimija heti alusta alkaen.
Finnpulp Oy:n edustajat ovat kertoneet, että suunnittelu käynnistyi v.2012. Vaikka alueella ei ollut edes voimassaolevaa asemakaavaa.
Ko. yhtiöhän muuten perustettiin vasta 23.05.2013, eikä sillä ole mitään muuta toimintaa.
Hämmästyimme myös siksi, kun samalla kuulimme, että kaupunki on keskeyttänyt Sorsasaloon vireillä olevan kaavatyön jo vuonna 2013 kertomatta meille asukkaille mitään asiasta. Ja me asukkaat kun olemme olleet siinä uskossa, että Sorsasaloon ollaan edelleen suunnittelemassa yrityskylää sekä toimisto- että liikerakentamista, mikä käy selville tämän asemakaavatyön luonnosvaiheesta.
PK-yrityksille tarkoitettu alue olisi työllistänyt 1500 henkilöä ja välillisesti varmaan vähintään 4000, kun käytetään samoja laskennallisia kertoimia, kun tässä havuselluhankkeessa.
PK-yritykset tosin työllistävät huomattavasti enemmän ja pysyvämmin kuin suuryritys. Tätähän on tosiaan tutkittu paljon esim. Vaasan Yliopiston toimesta eri maakunnissa Suomessa.
Kerron myös tässä sen, kun työllistämisestä puhutaan, että Kuopionseudun Uusyrityskeskuksen avustuksella on Kuopion seudulle syntynyt jo 2000 uutta yritystä, tänä vuonnakin tavoitteena on yli 200 uutta yritystä”.
Kuinkahan paljon nämä yritykset työllistävät välittömästi ja välillisesti Kuopion seudulla yrittäjien lisäksi? Ja varmaan paljon ympäristöystävällisemmin.
Lisää hämmennystä ”tuli tupaan”, kun luimme edelleen Savon Sanomista, että Kuopion kaupunginhallitus oli salaisella esityslistalla käsitellyt ja myöntänyt Finnpulpille lisäaikaa Sorsasalon tonttivarauksen osalta 30.6.2015 saakka, kun tehdyn sopimuksen määräaika oli umpeutumassa.
Finnpulpilla oli ongelmana saada koottua 1,5 miljoonan rahoitus YVA-prosessin käynnistämiseen. Pelastajaksi tuli 2 kotimaista yksityissijoittajaa ja MTK.
Tiesitkö muuten, että että Finnpulpin avainhenkilöt ovat oman kertomansa mukaan metsäalan kokeneita osaajia, ja eläkkeellä varsinaisesta työelämästä. Yhtiöllä ei ole mitään liiketoimintaa eikä yhtään palkattu henkilöä. Ja tämä investointi olisi siis 1,4 miljardia. Siis kovin erilainen toimija kuin sinun StoraEnsosi tai toinen monitoimija UPM.
Siksi meitä asukkaita todella harmittaa myös ajatus siitä että kun luvat viranomaisilta saadaan hoidettua, niin toimijaksi tulisi joku ulkomainen rahoituskuvio, jonka päällimmäinen tarkoitus on takoa rahaa minimikustannuksilla. Jotkut sanovat, että ei tämä ole vain ajatus vaan valmis suunnitelma.
Eli näin hienosti Kuopion kaupunki ja sen poliittiset luottamushenkilöt ja virkamiehet ovat toimineet kunnallisen demokratian ja lähidemokratian hengessä ja meitä kuntalaisia kohtaan ja tosi kyseenalaisella reilulla pelillä.
Kuinka avoimesti teillä siellä Varkaudessa poliittisia päätöksiä tehdään ja miten informoidaan asukkaita (siis äänestäjiä ja kunnallisveronmaksajia) isoista ja pienistä asioista?
Suurin huoliahan meillä asukkailla on tämän maailman suurimman havusellutehtaan aiheuttamat ympäristövahingot. Savon Selluhan (nykyisin Powerflute) on pilannut ja saastuttanut Kallavettä vuodesta 1968 lähtien. Ja vaikka tehtaan päästöt ovatkin vähentyneet sitten 90-luvulta, niin edelleen Kallaveden syvänteitä hapetetaan 3 eri paikasta.
Kun itse olen koulutukseltani kauppatieteilijä, niin hyödynnän ympäristöammattilaisten tietämystä niin vesi-, melu-, haju- kuin maisemahaittojen osalta. Esimerkiksi sparraan vesistöasioissa biologia, joka on 50 vuoden ajan omatoimisesti tarkkaillut Kallaveden tilaa ja luen ja kuuntelen myös herkällä korvalla ympäristöviranomaisten kannanottoja. Nämä vesistöasiantuntijat perustellusti kertovat, että Kallavesi ei tule kestämään tämän sellujätin päästöjä, kun lisäksi huomioidaan Savon Sellun ja muiden järven saastuttajien kokonaisvaikutukset.
Siksi toivon ja uskonkin, että lupaviranomaiset esim. ympäristölupaa käsitellessään tekevät omat analyysinsä vesistön tilasta todella tarkkojen ja puolueettomien tutkimusten perusteella ja tekevät myöskin itsenäiset päätökset.
Meluasioista sain juuri tällä viikolla mielenkiintoista lisätietoa alan asiantuntijalta ja nimenomaan tämän sellujätin melutorjunnasta. Tästäkin enemmän kun päästään loka-marraskuussa 2015 ottamaan kantaa tehtyihin ympäristöarviointeihin.
Mehän jo nyt kärsimme Savon Sellun meluista todella paljon, niin kuin kirjoituksessani kerroin.
Hajuhaitatkin ne tulevat lisääntymään. Voisitko Timo kertoa, miten te siellä Varkaudessa olette onnistuneet torjumaan tehtaan hajuhaittoja? Olen lukenut, että teilläkin Varkaudessa pistävä haju –rikkiyhdisteet – ärsytä kaupunkilaisia ja tehdyissä ilmanlaatumittauksissa arvot ovat olleet todella korkeat. Oulussakin hajut edelleen tuntuvat, ei tosin niin valtavina tuoksuina, mitä 70- ja 80-luvuilla, niin kuin kerroin. Esimerkiksi lauantaina, kun tuuli oli merelle päin, niin kaupungin keskusta oli hajuvapaa.
Luin teidän asiakaslehdestä 2.2015, että parhaillaan menossa olevalla investoinnilla siellä Varkaudessa, paperintuotanto muutetaan kartongiksi pakkausteollisuuden tarpeisiin ja samalla sellun tuotantoa kehitetään nykyaikaiseksi havukuitua käyttäväksi biojalostamoksi. Ja aikaisemmin lakkautetun paperikoneen tyhjäksi jääneeseen halliin rakennetaan puunrakennuselementtilinja, jonka raaka-aineena on järeä tukki. Savon Sanomatkin kirjoitti 5.2.,että ”Viiluelementit tuovat lisää iloa Varkauteen. Paperikoneen paikalle tulee 43 miljoonan euron linja”. Onneksi olkoon!
Eikös tämä ole hyvä esimerkki korkeamman jalostusasteen tuotannosta. Siis aivan eri asia kuin Finnpulpin maailman suurimman havusellutehtaan osalta, joka pääosin keittää raakasellua Kauko-idän markkinoille.
Kun yhteysviranomainen eli Pohjois-Savon Ely-keskus johtavan ylitarkastaja Juha Perhon johdolla antaa lausuntonsa elokuussa eli tässä kuussa YVA-ohjelmasta, niin toivottavasti siinä on mukana myös vaihtoehto 3 eli niin kuin esitämme omassa lausunnossamme ” YVA- arviointiohjelmaa tulee täydentää tutkimalla myös kokonaan toista, vaihtoehtoista sijoituspaikkaa Savo-Karjalan alueelta Sorsasalon lisäksi”
Kyllä sinun Timo kannattaa olla etukäteen yhteydessä Finnpulpiin. Hankkeesta heillä vastaa projektinjohtaja Timo Piilonen yva@finnpulp.fi. Tunnetko kaima-Timon?
Summa summarum:
Olen kahden kuukauden ajan hyvin intensiivisesti perehtynyt tehdashankkeen YVA-ohjelmaan, seurannut median kirjoituksia (antanut omia lausuntojakin) sekä haastatellut asiantuntijoita.
Nyt aion vähentää kommentointiani mediassa ja keskittyä oman yrityksen tekemisiin.
Samalla jatkan kyllä YVA-ohjelman analysointia, erikoisesti ohjelman kohtaa 7 ”ympäristövaikutusten arviointia ja siinä käytettäviä menetelmiä”, koska näihin arviointeihin meillä asukkailla on seuraavaksi mahdollista ottaa kantaa.
Juha Perhokin toteaa Yle Savon haastattelussa 7.5, että ”Ympäristövaikutuksen arviointimenettelyssä eli yva:ssa arvioidaan hankkeen vaikutuksia ympäristöön monelta kantilta. Selvityksiä vaaditaan muun muassa vesistö-, ilma- ja meluhaitoista, ja samassa yhteydessä kuka tahansa saa lausua oman näkemyksensä.
Toki kuuntelen ja luen teidän alan ammattilaisten kokemuksia ja todellisia tutkimustietoja sekä edelleen sparraan ja kuuntelen herkällä korvalla ympäristöasiantuntijoita.
Terveisin Sauli
P.s. Kun olet myös Varkauden kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, niin olisi mukava kertoa sinulle myös, miten täällä Kuopiossa Sorsasalon asemakaava- ja asemakaavamuutos on ”sujautettu” YVA-ohjelman kylkeen ilman omia selvityksiä. Kaavaviranomaiset varmaan luulevat, että ”tässä päästään peesaamalla maaliin”, siis kaavatyössä, joka on aloitettu jo v.2006/2008.
Toki kaavamuutoksen OAS on tehty, mutta minkälainen sellainen!
Jari Holopainen
Leppävirralta lähtöisin olleena muistelen nykyisten Varkauden tehtaiden sijoituspaikkaa alun perin kaavaillun myös Horsmalahteen. Jännittävä ajatus, jos näin olisi tapahtunut. Silloin nimi olisi ollut enne. Ahlström kun kääntynee Leppävirraksi. Tilanteet muuttuivat toisiksi – Varkaus erottautui omaksi pitäjäkseen Leppävirran kupeesta. En tiedä mitä tällä tarkoitan, mutta historialla on tapana toistaa itseään.
Jari Holopainen
Kävin kitkemässä ja lapioimassa siirtolapuutarhamökillä ja mietin, mitä edellisellä viestillä oikein tarkoitin.
Kyse saattaakin olla kuntaliitoksista tai pikemminkin aikeista. Ennen nykyistä hallitusta Leppävirtaa ja Varkautta lienee yritetty pistää yhteen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Varkautta muistelen moititun mm. huonosta taloudenpidosta.
On myönnettävä, että tunnen asiaa vielä huonosti, mutta sitä huomaan miettiväni, että minne teollisuuden tuoma hyvinvointi on Varkaudessa vuosisatojen aikana hävinnyt? Se ei ole jakautunut tasaisesti. Toisekseen, eletäänkö velaksi sen takia, koska tehtaat ja kysyntä luovat uskoa tulevaan? Että voidaan maksaa velat tulevaisuudessa?
Ajatus on absurdi. Tehtaat ja pääomat voivat muuttaa sinne missä tuotantokustannukset ovat edullisimmat. Vaikka kuuluisaan Indo-Kiinaan, Taka-Intiaan. Maksumiehiksi jäävät silloin kuntaliitosten alueen asukkaat. Pelastus voi kuitenkin olla lähellä – tehdassaleihin voidaan rakentaa palvelinsaleja, jotka muistavat nämäkin kirjoitukset.
Kenkku
Niin ja suoria työpaikkoja ei toki olisi kuin tuo mainittu ~200. Mutta välillisiä olisi moninkertainen määrä. Ja miten ihmeessä kauko-itään laivaus liittyy mihinkiin. On raskasta elää elämää niin että kaikessa tekemisessä on aina joku salaliitto tai negatiivisuus mukana. Mutta kukin tavallaan.