Isovanhemmuus parhaimmillaan kultaakin arvokkaampaa!

Savon Sanomissa oli artikkeli 12.10.2017 jossa otsikkona oli:
“Monet mummut ja vaarit eivät saa tavata lapsenlapsiaan”
Tässä mieltäni askarruttavassa jutussa tuotiin esiin isovanhemmuutta ja sitä miten väestöliiton tutkimuksen mukaan neljällä viidestä isovanhemmalla ei ole ongelmia isovanhemmuuden suhteen.

Isovanhemmuuteen liittyviä ongelmia jutussa tuotiin esiin esimerkiksi siitä näkökulmasta, että on valitettavasti niitä perheitä joissa isovanhempien ei jostain syytä annettu tavata lapsenlapsiaan. Taustalla saattaa olla isovanhempien päihde- tai mielenterveysongelmia. Ongelmia on aiheuttanut myös isovanhemman liika tunkeutuminen lastenlapsien elämään. Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntia Minna Oulasmaan  mukaan jotkut anopit eivät ole katkaisseet napanuoraa omaan poikaansa joka on aiheuttanut anoppi/miniä suhteessa ongelmia.

Aiemmat esimerkit ovat tietysti valitettavia.
Omat kokemukset ovat isovanhempieni suhteen varsin myönteisiä. Omat isovanhemmat pääosin olivat kohtalaisenkin läheisiä. Toki isänpuolelta mummo ja ukki olivat siksi että asuin heidän kansaan lapsuus- ja nuoruusajan.
Omien vanhempieni osalta taas isovanhemmuus lapsiini oli lähes mitätöntä. Tämä johtui vanhempieni vaikeasta elämäntilanteesta ja sairauksista. Koen että lapseni ovat tämän vuoksi menettäneet paljon. Isovanhemmuuden tuomaa tukea, turvaa ja elämänkokemusta ei ole siis minun edesmenneiden vanhempien osalta ollut koskaan olemassa.

Tiedän myös sen valitettavan asian, että on perheitä joissa lapset eivät saa tasapuolista isovanhemmuutta. Tämä esimerkki on varmasti yksi epämiellyttävimmistä ja vaikeimmista mitä tähän asiaan liittyy.

Se, että isovanhemmat / isovanhempi huomioi lapsenlapsiaan erilailla on jotain käsittämätöntä. Mikä voi olla se syy, että lastenlapsien kohdalla toimitaan epätasa-arvoisesti?

Lapsenlapsista vain yhtä saatetaan kysyä kyläilemään tai hakea viettämään yhteistä aikaa, ilman että toista edes kysytään mukaan. Samoin lasten vanhempien kysyessä isovanhemmilta mahdollisuutta hoitaa lapsenlapsia, toisen kohdalla vastaus on aina myönteinen ja toisen kohdalla asia tarkistetaan ensin kalenterista.

On helppo ymmärtää miten tämä vaikuttaa kaikkiin osapuoliin. Lapsenlapsi joka jää ulkopuolelle aistii ja ymmärtää tietysti asian eikä tämän vuoksi koe isovanhempaa läheiseksi. Toki positiivisella asenteella voisi tuossa tapauksessa todeta että hyvä kun edes yksi lapsenlapsi saa isovanhemmalta huomiota.

Olen kiitollinen ja ylpeä niistä isovanhemmista jotka ovat valmiita ns.normaaliin isovanhemmuuteen lastenlapsiensa kohdalla.
Toivon että itse jossain elämän vaiheessa voin kokea tuota iloa ja näyttää sekä antaa mahdollisesti tuleville lapsenlapsilleni varauksestonta, tasapuolista isovanhemmuutta täydellä sydämmellä.

 

 

Jätä kommentti

*