Koira parantaa elämää!

Perheelle rakas koira voi vähentää stressiä. Koirilla näyttäisi tutkimuksen mukaan olevan myönteistä vaikutusta myös lasten mielenterveyteen.

Meidän perheessä harkittiin todella tarkkaan ja pitkään, milloin on aika ottaa koira. Koirarakkaina asia oli meillä esillä aika-ajoin. Vuosi sitten koimme että koira voidaan hankkia perheeseen. Lapset olivat sen verran kasvaneet ja meillä aikuisillakin oli mahdollisuus ottaa vastuuta tulevasta lemmikkieläimestä. Rotuvalinta oli selvä. Saksanpaimenkoira oli haussa. Ystävämme kautta saimme vinkin että hänellä on tiedossa henkilö jolla on Seeffereitä ja että heille on kohta pentue tulossa. Teimme varauksen yhdestä urospennusta.

Sosiaalisen median kautta saimmekin aika-ajoin kuvia pennusta joka meille oli varattu. Odotimme hakua malttamattomina. Perheen pienimmäiselle ei uskallettu kertoa aiemmin koiran hankintapäätöksestä, jotta vältyttäisiin mahdollisilta pettymyksiltä. Kaikki meni hyvin ja haimme uuden perheenjäsenen, Sakun lokakuussa 2014 Heinolasta. Alkoi uusi aika perheessämme.
Koiranpentu vei luonnollisesti lähes kaiken huomiomme. Ensimmäiset viikot olivat totuttelemista molemmin puolin. Perusasiat laitettiin kuntoon, koiran makuupaikka, ruokapaikka yms. katsottiin huolella. Eläinlääkärikäynnit ja tarvittavat rokotteet huolehdittiin asianmukaisesti. Yölliset koiranpennun pienet itkut jäi taakse ja sisäsiistiksi oppiminenkin kävi kohtalaisen äkkiä.

Pieni koiranpentu joka meille tuli, on vuodessa muuttunut melkoisen kunnioitettavan kokoiseksi lihaksikkaaksi jätiksi. Sakulla säkä on lähellä 70 cm ja paino huitelee 50 kg:n kantturoissa. 15 kilon ruokasäkki pyörähtääkin melkoisen nopeasti. Kaksi kertaa päivässä annettu ravinto suositusten mukaisesti näyttää toimivan.
Alusta asti oli selvää, että tämä rotu ja koko edellyttää pitkäjänteistä ”opiskelua” Koiralla on selkeät säännöt minkä mukaan mennään. Sisälle ei rynnätä ovesta ensimmäisenä, vasta luvan saatuaan. Ruokakupille mennään kun lupa on saatu. Keittiössä ei olla, silloin kun muu perhe ruokailee. Perussäännöt ovat toimineet ja oppi mennyt helposti perille. Toki kertausharjoituksia välillä tarvitaan. Se mikä on tehnyt meihin vaikutuksen, on se että seefferi näyttäisi olevan melko helppo opettaa toimimaan sen mukaisesti miten opetetaan. Oppi näyttää menevän kovaan kalloon loppujen lopuksi aika hyvin :)

Saku on tuonut varmasti meille vastuun lisäksi paljon hyviä kokemuksia. Saku on yksi meistä, se on selvää. Koira on niin aidon vilpitön. Sakun ”itku” kuulleessaan kun tulen autolla pihaan sekä hulvaton ilosta hyppiminen ulos lähtiessä on terapiaa varmasti meille kaikille. Iloisuus, aitous ja uskollisuus on tehnyt vaikutuksen joka ei taatusti häviä meiltä keneltäkään milloinkaan mielestä. Ne muutamat takkien vetoketjut, sohvan päällinen, verannan matot ja muut pikkujutut ei ole kova hinta siitä mitä tämä uskollinen kumppanimme meille antaa. On hienoa seurata, miten nätisti iso koira osaa loppujen lopuksi leikkiä esimerkiksi meidän perheen pienimmäisenkin kanssa. Toki hyppimiset ja muu hosuminen Sakulta on alusta asti kielletty. Koiran suojeluvaisto on myös huikeaa huomata. Tuntuu että tämä perheenjäsen on valmis mihin tahansa omiensa puolesta.

Koirien käytettävyys perhekoirasta aina suojelu- ja apukoiraksi on uskomatonta. Esimerkiksi poliisi, tulli ja puolustusvoimat ovat saaneet näistä uskollisista elikoista todella merkittävää apua. Koiria käytetäänkin laajasti apuna. Tässä listaus Ylen sivulta.
Henkilökohtaisesti kiinnostaa myös tieto siitä, että koira voidaan opettaa myös diabeteskoiraksi joka tunnistaa diabeetikon matalat ja korkeat verensokerit. Tämä koulutus ei valitettavasti ollut vielä ainakaan meille mahdollista, mutta jo tietokin tästä mahdollisuudesta toi hyvän mielen.
Koira on ihmisen paras kaveri. Win-win tilanne syntyy kun se koiran paras kaveri ymmärtää tämän arvon ja antaa koiralle täysipainoisen mahdollisuuden siihen kaveruuteen. Huolehtien ja sopivasti myös aktivoiden!  :)

 

Kuvassa Saku 1 v. synttärikakkua edessä. Lupaa odottaen.

Kommentit

  • Eino J.

    Onnea Sakulle!
    Komea ja älykkään näköinen näyttää koiranne olevan. Hyviä perusteita olet koonnut koiran pitämiselle. Lapsuudessani maalla pidettiin koiraa luonnollisena talon vahtina.

    Muistan puistolenkiltäni erään todella ison ja hyväkäytöksisen saksanpaimenkoiran vuosikymmenten takaa – Sakustakin saattaa sellainen palvelukoira kasvaa.

    (Yksityishenkilönä pohdiskelin bologiteemoja säästöistä, ja lisätuloista. Eräs aihe voisi olla koiraveropohdinta; muistaakseni Suomessa on yli puoli miljoonaa koiraa, joten veroa á 300 € => tuleeko siitä kertolaskuna > 150 miljoonaa? Menetyksiä olisivat taasen nuo kirjoittajan mainitsemat lupsakan koiran pidon hyvät puolet.)

    • Timo Suhonen

      Kiitos Eino.

Jätä kommentti

*