Nyt kaksi viikkoa lomaillessa on hyvä hiukan tuoda ajatuksia julki liittyen työhyvinvointiin sekä tuottavuuskeskusteluun jota on käyty keväästä alkaen. Tuottavuudesta on mielipiteitä ay-liikkeet sekä työnantajan edustajat Ek:ta myöten tuoneet mediassa esille. Pääsääntöisesti viesti on ollut työnantajan puolelta se, että tuottavuuta lisätään palkanalennuksilla sekä tähän liittyen työaikaa lisäämällä 100 tuntia vuositasolla, siis ilman palkankorotuksia. Pekkasten poistamista on väläytelty. Arkipyhien poistaminenkin on ollut listoilla. Porvarihallitushan lähti jo tähän tuottavuuskelkkaan Ek:n käskyjen mukaisesti siten, että vuorotteluvapaa olisi tulevaisuudessa poistumassa kokonaan. Saa nähdä mitä mahdollinen yhteiskuntasopimus tulisi pitämään sisällään. Tästä saamme elokuussa vihiä.
Henkilökohtaisesti näen työyhteisön luottamusmiehen näkövinkkelistä sen, että mitä paremmin työntekijän työolosuhteita sekä työhyvinvointia vaalitaan ja kehitetään, sitä paremmin työ on tuottavaa. Olen ollut valitettavasti aitiopaikalla näkemässä vuodesta 2006, kun kansainvälinen pörssiyhtiö on poistanut tuotantoa sekä vähentänyt henkilöstöä rajuin ottein työpaikalla. Työpaikkansa pitäneet työntekijät ovat tilanteessa, jossa työt tehdään entistä vähemmin resurssein. Samoin työnantajan henkisestä kuristusotteesta on vielä jäljet duunarin kaulalla nähtävissä. Työhyvinvointi ei ole parhaimmillaan. Paine ja srtessi siitä että työt saadaan tehtyä mallikaasti on selkeästi nähtävissä monella työpaikalla, joissa useat yt:t ovat karsineet henkilöstöä.
Valitettavasti nyt istuva hallitus ei ole lainkaan huomioimassa ohjelmassaan sitä, että työhyvinvointiin tulee tuottavuudenkin nimissä satsata aidosti, yhteisesti henkilöstön edustajien kanssa. Tämä on tottakai työyhteisön asia, työnantajan sekä työntekijöiden edustajien, mutta kun hallitus kerran mieluusti ”yhteiskuntasopimuksen ja tuottavuuden nimissä” sotkeentuu sopimuksellisiin asioihin, olisi mandaatti työhyvinvoinnin yhteisestä, konsensuksen mukaisesta painotuksesta tästä tärkeästä seikasta enemmän kuin tervetullut! Työhyvinvoinnista puhuttaessa on muistettava se, että vastuu työnantajalla on suuri.
On rehellisesti todettava että tottakai itsellään työntekijällä on vastuu siitä, miten fyysisesti pystyy työtään tekemään. Tiettyyn rajaan asti ihminen itse on ratkaisevassa asemassa siinä, missä kunnossa fyysisesti on. Omakohtaisesti olen tämän huomannut, alaselkä kipujen yllättäessä kymmenisen vuotta sitten. Samoin ortopedin diagnosoima synnynäinen käsivamma on tuonut esille sen, että kuntouttava sekä ennaltaehkäisevä harjoittelu kantaa hedelmää, tiettyyn rajaan asti. Olen toistaiseksi päässyt eroon alaselkä kivuista jotka aiemmin valitettavasti johtivat sairaslomiin, sekä käsivaiva on helpottanut myös ohjeiden mukaisella kuntoutuksella. Alkukivuista huolimatta sitkeä harjoittelu vatsalihaspenkillä sekä käsipainoilla kolistelu säännöllisesti, on vienyt pois kokonaan alaselkä- sekä käsivaivasta johtuvat sairaspoissaolot. Rintamamiestalossa, kellarikerroksessa olevalla ”salilla” kuntoilu perusharjoittein ei myös taloudellisesti ja ajallisesti ole haastavaa. Vähintään 3-4 kertaa viikossa 1 tunti on riittänyt. Ja nyt koputan puuta, tähän asti on kaikki mennyt hyvin!
Kuvassa rintamamiestalon ”kuntosalin” varustusta. Vatsalihaspenkki. Painonnostopenkki. Käsipainopenkistä näkyy hiukan.
Jari Holopainen
Olen välillä huolissani työhyvinvointia ajavien tavoitteista. Mielestäni olisi tärkeää ajaa myös työttömien asiaa, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin omat työt loppuvat. Työttömät, eritoten pitkäaikaistyöttömät on jätetty oman onnensa nojaan. Päättäjien onni ja turva löytyy laista: ei tarvitse menettää yöuniaan, koska laki ylläpitää vuosikymmenien saatossa syntynyttä yhteiskuntasopimusta. Mitä Sipilän ajama yhteiskuntasopimus tähän kokonaisuuteen lopulta tuo lisää, tuskin muuta kuin sen, että sama meno sen kuin vain jatkuu.
Timo
Olen Jari kanssasi samaa mieltä siitä, että työttömien, varsinkin pitkäaikaistyöttömien ”asioita” tulee ajaa kuten toteat. Tällä hetkellä luvut työtömyyden osalta ovat erittäin korkeat.Henkilökohtaisesti olen oman työn kautta päässyt työttömäksi joutuneiden asioita hoitamaankin. Esimerkiksi ansiosidonnaista päivärahaa koskevissa asioissa. Blogissani otin kuitenkin kantaa siihen, mikä on tärkeää työmarkkinoilla ja jota varsinkin työnantajan tulisi huomioida. Toki, kuten mainitsin oma hyvinvointi ja huolenpito itestä on myös tärkeää. Yhteenvetona haluan vielä todeta, että tämä ei ole vastakkainasettelun paikka. Molemmista tulee huolehtia, työssäolosta sekä työttömien asioista.
Sauli Ahvenniemi
Terveisiä Timo täältä Oulusta ja kiitos blogi-kirjoituksestasi otsikolla ”Finnpulp-sellutehdas Varkauteen?”!
Palaan kirjoitukseesi tarkemmin viikonlopun jälkeen, kun tulen lomamatkaltani takaisin Kuopijoon.
Sen verran kuitenkin kerron, että ei ollut oikein kiva kohdata Oulun ilmaa tänä aamuna, kun lähdin koiran kanssa aamulenkille. Sopiva tuuli Nuottasaaresta ja tuttu haju Stora Enson sellutehtaalta ”pistävä, hevosen lannanhajua muistuttava haju”. Ei kiva.
Positiivista toki sen, että kun vertaan hajua vuosien 1973 ja 1980 hajuihin, jolloin asuin täällä Oulussa, niin toki haju on lievempi ja eikä niin pistävä kuin silloin.
Kävin nopeasti netistä poimimassa Kaleva-lehden uutisen 14.8.2013, jossa kerrotaan, että Metsäyhtiö Stora Enso investoi 14 miljoonaa euroa ympäristökuormituksen vähentämiseen Oulun sellutehtaalla. Silti kaupungissa edelleen haisee jokaisen ihmisen sierainpareihin.
Miten ne hajut teillä siellä Varkaudessa?
Pohjois-Savon ely-keskuksen ympäristöviranomaiset kertoivat Savon Sanomien Finnpulp-jutussa 5.7., että ”Stora Enson Stora Enson Varkauden tehtailla sulfaatti jouduttiin hajuongelmien takia vaihtamaan sulfiittiin”.
Kalevan jutussa kerrottiin lisäksi, että Oulun integroitu sellu- ja paperitehdas työllistää 600 henkilöä ja sen vuosikapasiteetti on 1 125 000 tonnia päällystettyä hienopaperia ja 360 000 tonnia pitkäkuitusellua.
Finnpulpin-hanke – maailman suurin havusellutehdas- työllistäisi vain 200-240 henkilöä.
Johtuuko alhainen työllistäminen siitä, että pääosa tuotannosta olisikin raakasellun keittoa ja laivausta Kauko-Idän markkinoille? Siis todella kilpailuille globaaleille sellumarkkinoille ja suhdanneherkälle alalle. Kuinkahan varmoja tällaiset työpaikat ovat?
Sitä voisit myös pohtia ay-aktiivina ja perheenisänä?
Kuntapolitiikasta minulla on sinulle tosi mielenkiintoinen kysymys tämän Finnpulpin tehdashankkeen suunnittelun osalta. Mutta näihin palaan myöhemmin tarkemmin.
Terveisin
Sauli Ahvenniemi
p.s. Selailepa Finnpulpin YVA-ohjelmaa oheisesta nettiosoitteesta http://www.ymparisto.fi/finnpulpyva erikoisesti vesistö-, melu-,haju- ja maisemahaittojen näkökulmista.