Koulut alkoivat ja oppia on haettu jo reilun kuukauden ajan. Meidän perheen nuorimmainenkin on nyt ekaluokkalainen. Perinteisesti koulun alkuun liittyy jännitystä pienen koululaisen koulumatkan ja koulunkäynnin onnistumisen osalta. Koululaisen itsenäistymisen askeleita seurataan ja tuetaan. Oppia koulunkäynnin arjesta otetaan uusien kavereiden kanssa. Lukeminen, laskeminen ja kädentaitojen opettelu alkaa luonnollisesti leikin kautta.
Koulun aloitus meidän perheessä pienimmän lapsen kohdalla on varmasti jännittänyt meitä vanhempia enemmän, kuin aikaisemmat koulunaloitukset lapsillamme. Erityistä tukea tarvitaan jokaisena koulupäivänä. Opettajan sekä koulunkäynninohjaajan apu diabeteksen hoidossa on tärkeää jotta pieni koululainen saa turvallisesti keskittyä siihen tärkeimpään eli oppimiseen. Ensimmäiset kouluviikot ovat varmasti olleet koulun henkilökunnallekin osittain uuden opettelua. Uskon että suhteellisen nopeasti tarvittava tieto ja käytännön toimet ovat arkista rutiinia. Lapsen kasvaessa erityisen tuen tarve myös luonnollisesti vähenee, itsenäisen hoidon osaamisen kautta. Pari ensimmäistä kouluvuotta mennään varmasti tietyn tuen avulla. Tässä vaiheessa haluankin jo kiittää Lehtoniemen koulun ekaluokan opettajia sekä koulunkäynninohjaajaa. Hienoa erittäin tärkeää työtä teette, kiitokset siitä!
Turvalliseen kouluympäristöön raamit antaa tietysti osaltaan valtio määrärahojen kautta. Kuntien mahdollisuudet huomioida tarvittavat resurssit esimerkiksi erityisopettajien ja koulunkäynninohjaajien osalta on rajalliset. Esimerkiksi opettajien poissaolojen huomioiminen tuurauksella on erittäin tärkeää. Peruskoulun osalta uusi hallitus onkin esittänyt säästötarpeita esimerkiksi ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetusta määrärahasta. Henkilökohtaisesti olen tästä erityisen huolissani. Luokkakokojen suurentuessa tarkoittaa se väistämättömästi opetukselliseen ja jopa turvallisuuteen liittyvien riskien lisääntymistä varsinkin luokilla joissa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Kuntien taloudellinen tilanne on muutoinkin tiukka ja esimerkiksi koulut ovat joutumassa kohtuuttomien säästöjen kohteeksi. Lisäsäästöjen hakeminen peruskoulusta on erittäin lyhytnäköistä politiikkaa hallitukselta. Hallituksen esittämät kokonaisleikkaukset ovat koulutuksesta ja tutkimukselta 2,9 miljardia euroa vaalikauden loppuun mennessä. Vaaleja ennen nykyisen pääministerin sekä valtiovarainministerin tekemä ”Koulutuslupaus” muuttui vaalien jälkeen muotoon ”koulutusleikkaus”. Lupaukset ministereiltä siitä että koulutuksesta ei leikata, joutivat heti vaalien jälkeen roskikseen. Tässäkin asiassa suurimmat kärsijät ovat pienet koululaiset. Tulevaisuudessa yhteiskunta voi joutua maksamaan tästä suuren laskun, inhimillisestäkin näkökulmasta kuten 1990 luvun lama meitä muistuttaa.
