Vieraannuttamisessa lapsi kärsii eniten!

Tähän alkuun korostan sitä että kirjoituksessani otan kantaa vain siihen jos ja kun toinen lapsen vanhemmista haluaa vieraannuttaa toisen vanhemman yhteisestä lapsesta, se on ehdottomasti väärin.
Valitettavia tilanteita joissa lapsen isä tai äiti ei itse halua tai voi olla yhteydessä lapseensa on myös olemassa, mutta tässä blogissa ei sitä käsitellä.

”Toisen vanhemman vieraannuttaminen on lapseen kohdistuvaa pahimman laatuista henkistä väkivaltaa ja siksi erittäin vahingollista lapsen kehitykselle, koska se tapahtuu kaikkein yleensä rakkaimman ihmisen toimesta. Yleensä vieraannuttaja on oma lapsen oma äiti, isä tai isä/äitipuoli. Vieraannuttaja voi olla myös isovanhempi tai joku muu läheinen ihminen, joka on lapsen elämässä laajasti mukana.”
Teksti on kopioitu suoraan nettiadressista jossa vaaditaan lapsen vieraannuttamista toisesta vanhemmastaan rangaistavaksi teoksi. http://www.adressit.com/lapsen_vieraannuttaminen_rangaistavaksi

SS blogi 29.7.2016.

Erotilanteet ovat pääsääntöisesti hankalia ja monisyisiä. Lasten vanhempien sopiessa eron jälkeen lapsen huoltajuudesta sekä tapaamisoikeuksista ja elatusmaksuista, monesti asioita ei voidakaan sopia yhteisymmärryksessä.
Valitettavan useasti eroprosessissa lasta koskevat järjestelyt ovat jääneet vanhempien keskinäisten riitojen varjoon.

”Noin 80 prosentissa kriisiytyneistä huoltajuuskiistoista äiti vieraannuttaa lapsia isästä. Vieraannuttaminen on oire vanhemman omista mielenterveysongelmista ja sillä on vakavia seurauksia lapsen hyvinvoinnille.”
Tämä hätkähdyttävä kommentti on vieraannuttamisesta väitöskirjaa tekevältä oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Anja Hannuniemeltä. Pääsääntöisesti vieraannuttaja on äiti. Tämä johtuu Hannuniemen mukaan siitä, että lähivanhemmuus jää valtaosin äideille.

Tutustuessani laajemmin aiheeseen olin erittäin pettynyt.
Miten kukaan voi haluta omalle lapselleen sitä, että hän jää paitsi erittäin tärkeästä ja tulevaisuuteen erittäin merkittävästi vaikuttavasta tekijästä eli molempien vanhempien läheisyydestä ja tuesta?
Miten sosiaaliviranomainen voisi tähän vaikuttaa? Eikö sosiaaliviranomainen tee juuri sitä tärkeää työtä jossa arvioidaan ja toteutetaan lasta parhaiten koskevat päätökset? Viranomaisen tehtävä on siis arvioida puolueettomasti se että jos molemmat vanhemmat ovat kykeneviä huoltajiksi niin tällöin yhteishuoltajuus sekä tapaamisoikeus toteutetaan heidän valvonnassaan. Tällöin tapauksia joissa toinen vanhempi toimii lapsen edun vastaisesti ei pääse tapahtumaan.

Vieraannuttaminen sekä huoltokiusaaminen on kohtalaisen suuri ongelma. Sosiaaliseen mediaan on perustettu ryhmä jossa asiasta käydään laajaa keskustelua. https://www.facebook.com/huoltokiusaaminen/?fref=ts

Tämä aihe on arka ja varmasti se herättää kiivaitakin keskusteluja. On kuitenkin muistettava kaikessa kiihkeydessä se, että kaikkein tärkeintä on se että molemmat vanhemmat ovat samanarvoisessa asemassa päätettäessä eron jälkeen lasta koskevista asioista.

Aiemmin mainitsemani sosiaaliviranomaisen tärkeän vastuullisen toiminnan lisäksi on hyvä jos kunnissa voidaan auttaa erotilanteessa molempia vanhempia selviytymään lapsen kanssa arjessa. Erilaiset ryhmät ja tukitoiminta on varmasti tarpeen. Esimerkiksi isiäkin koskevia tukiryhmiä on hyvä olla tarjolla. Tällainen ryhmä toimii esimerkiksi Varkaudessa. Ryhmätoiminta samalla toki antaa tukea kaikille isille.

SS blogi 29.7.2016 3

Isät lasten asialla – nettisivuilla  todetaankin yksinkertaiseksi tavoitteeksi se, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Isän kantaessa vastuunsa sekä velvollisuutensa lapsensa kasvatuksesta ja tulevaisuudesta, näin arvokasta asiaa ei saa kukaan tuhota vieraannuttamisella eikä huoltokiusaamisella.
Tasavertainen vanhemmuus kuuluu tähän yhteiskuntaan.
Tämän vuoksi vieraannuttaminen sekä huoltokiusaaminen tulee olla tulevaisuudessa sanktioitua.

 

 

 

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Kuten jo aiemmin yksityisenä kommenttina totesin: otat esille mielenkiintoisia asioita. Nämä blogit tuovat sinänsä uutta ulottuvuutta, mitä yhteiskunnassa tarvitaan.

    KIITOS – Laitoin jälleen peukun, ottamatta kantaa sisällön suhteen – väitöskirjahan on vielä tarkastamatta (?).

    Ilmeisesti (maallikkona ilmaisten) asioihin olisi voitava vaikuttaa jo ennen eroprosessia. Luin joskus ”tavanomaisista metkuista ja juonimisista” kertovan kirjan, muistaakseni jo 1960-luvulta, missä ideana oli, että po. juonet peritään lapsuuden kodista, siis omilta vanhemmilta (tai kuten edellä tuotiin esiin, vahvasti lähellä olevilta).

    KUITENKIN Avioerotilanteissa olen aina ollut kummankin osapuolen kantojen suhteen mahdollisimman ”puolueeton” sillä enhän ole ollut tilanteissa saapuvilla.

    VIITE Naapuriplogisti pohti asiaa lähestyen ”kevyeltä” kannalta, mutta pohdinnan idea on ”vakava”:

    http://blogit.savonsanomat.fi/vilosohvin-viikkoloki/rakastumisen-kemiaa-ja/

    Tulisiko rakastumista opettaa kemian vai kansalaistaidon tunneilla?
    ”… libidolla tarkoitetaan elämän varhaisimmasta alusta lähtien havaittavissa olevaa hyväksyvää vastavuoroisuuden tarvetta. Edellä mainitun tulkinnan myötä vilosohvi hoksasi sitä puolta asiassa, miksi sen ”oikean” löytäminen voi joskus olla vaikeaa, mutta myös sen, miksi ne oikeat rakkaussuhteet usein myös päättyvät. Hyväksyvää vastavuoroisuuden kokemusta ei enää synny tai kokemus ei ole enää sellainen kuin sen toivoisi olevan.”

  • seijahamalainen

    Kiitokset erittäin tärkeän asian esille ottamisesta. Tähän lisäisin vielä sen, että lapsi vieraannutetaan myös isovanhemmistaan, joka on monelle heistä suuri onnettomuus ja suru. Ei haluta olla tekemisissä toisen puolen suvun kanssa ollenkaan.
    Tätä tapahtuu aivan tavallisissakin tapauksissa, usein syynä voi olla pelkkä ajattelemattomuus. Lasten elämä kahdessa kodissa on erittäin kuluttavaa ja vaikeasti aikataulutettavaa.
    Mielestäni onnelliset uusioperheet ja -suvut ovat vähemmistönä. Eron aiheuttamat haavat saattavat olla sukupolvien mittaisia.

    • Timo Suhonen

      Erittäin tärkeä näkemys. Kiitos. Hyvää kesän jatkoa ☺

Jätä kommentti

*