“Vihan värit”

Tänään tulee tasan 100- vuotta siitä, kun Varkaudessa koettiin vihan, pelon, ja surun hetkiä.
Sisällissota oli Varkautelaisittain erittäin raaka. Varkauden museossa on aihetta käsittelevä näyttely :
“Vihan värit” joka käsittelee tuon käsittämättömän sodan syitä ja seurauksia. Museon sivuilla asiasta on seuraava esittelyteksti:

“Varkaus oli sisällissodan aikana yksi tärkeimmistä punaisten tukikohdista Savossa. Punaisen valtakauden aikana useat valkoisiksi katsotut henkilöt menettivät henkensä tai vapautensa. Varkauden hallinnasta taisteltiin muutaman päivän ajan, jonka jälkeen viimeiset punaiset antautuvat massatehtaalla 21.2.1918. Jälkiselvittelyt ja tuomioiden jakaminen alkoivat heti, kun viimeiset punaiset kiväärit laskivat. Välittömästi taistelujen jälkeen tai kenttätuomioistuimen päätöksellä teloitettiin noin 220 punaista. Suhteutettuna väkilukuun Varkauden uhrimäärä oli kaikista paikkakunnista sodan korkein. Sisällissodan tapahtumien aiheuttama katkeruus ja viha vaikuttivat vuosikausia Varkauden ilmapiiriin. Vaikka sisällissodan tapahtumista on 100 vuotta, molemmilla puolilla tarinat ja muistot elävät yhä.”

http://www.varkaus.fi/museot/varkauden-museot/n%C3%A4yttelyt/n%C3%A4yttelykalenteri/vihan-v%C3%A4rit

Sata vuotta sitten tapahtuneet asiat Varkaudessa saivat alkunsa asetelmista jolloin oli työttömyyttä ja todellista vähäosaisuutta paljon.
Tehtaan silloiset massairtisanomiset olivat laukaisemassa osaltaan yleisen kurjuuden ja tyytymättömyyden myötä tapahtumaketjua, joita ei olisi pitänut koskaan tapahtua.

Huruslahden jäällä ja tehtaan ympäristössä tapahtuneet teloitukset joita valkoiset tekivät kostohengessä, osoittavat sen että inhimillisyys on katoavaista.
Historian tietojen mukaan punaisten aloittamat teot joissa vietiin henkiä syyttömiltä, jatkoivat kostonkierrettä joka siis sai päätöksensä osaltaan kun massatorniin paenneet punaiset antautuivat.

Suomen sisällisodasta ei paljon Varkaudessakaan puhuttu eikä kirjoitettu.
En itse muista, että esimerkiksi peruskoulun historiantunneilla olisi asiaa mitenkään tuotu esiin.
Onkin hyvä, että nyt 100 – vuoden kuluttua on esimerkiksi kouluissa tällä juhlaviikolla asiasta käyty keskusteluja. Vaikka historia on tältä osin hirvittävä niin sen taustat ja syyt käydään asiapohjaisesti läpi. On hyvä että tunnetaan historiamme tältäkin osin.

Tänä päivänä asiat ovat paremmin kuin tuolloin 21.2. 1918.
On toki asioita joita yhteiskunnassa tulisi korjata pikaisesti.
Kuitenkin näen niin että sadan vuoden takainen luokkajako ja viha on jäänyt taakse ja yhteiskuntamme on tuolta osin kypsempi ja viisaampi käsittelemään epäkohtia ja ongelmia.
Kivääriin tarttuminen ja omaa kansaa vastaan nouseminen ei kuulu tähän päivään, eikä tulevaisuuteenkaan.

Artikkelikuva : Panu Räsänen.

Jätä kommentti

*