Äidin mielirunoilija Saima Harmaja

Äitienpäivää on vietetty Yhdysvalloissa toukokuusta 1907 alkaen, meillä Suomessa vuodesta 1918 alkaen.

Äitini oli libristi. Hän palveli vuosina 1941 – 1947 Maija ja  Isak Heilalan Kirja-ja paperikaupassa Iisalmessa,  Savonkadun ja Riistakadun kulmassa, nykyisessä Taikatalossa.

Onerva -äitimme nukkui pois jo 29 -vuotiaana. Meitä jäi Tuure -isämme syliin neljä alle 7 -vuotiasta lasta.  Kauniina, haikeina  muistoina äidistämme meillä ovat hänen nuorena kuolleen mielirunoilijansa helsinkiläisen  Saima Rauha Maria Harmajan ( 1913 – 1937 )  runot, teoksessa  ”Saima Harmajan kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa,  viides painos, Porvoo-Helsinki, Werner Söderström Osakeyhtiön Laakapainossa Porvoossa 1944”.  Jatkosodan aikana, kirjailijan kuoleman jälkeen , ilmestyneessä kirjassa on 596 sivua.

On sanottu, että Saima Harmajan esikuva oli Pietarissa syntynyt suomenruotsalainen runoilija Edith Irene Södergran ( 1892 – 1923 ).

Oliko joku runo, jota äitimme mieluiten luki?  Ehkä se oli runo ”Aamu”, vuodelta 1931, josta toinen säe:

–  ”Kaislat välkkyy kastepisaroista / metsä hymyy läpi kyynelten. / Kaukaa, helisten ja värähdellen / rastaan huilu jumalallinen.”

Puhutteleva sitaatti Saima Harmajan päiväkirjasta, joka on päivätty Helsingissä 5. syyskuuta, äitimme syntymävuonna 1926: ”Oikea Saima on hyvin herkkä, haaveileva, hiljainen, luonnon helmassa elävä Saima, joka katselee tähtitaivasta tai kesäkuun vihreää hämärää, Saima, joka istuu sohvannurkassa ( illalla ennen geometriantenttiä ) ja kuuntelee, kun äiti soittaa Kuutamosonaattia, Saima, joka löytää miltei kaikessa jotakin kiehtovaa ja runollista, joka kuuntelee tuulen huminaa ja laineiden liplatusta.” – Sittemmin tätimme ovat kertoneet, että  koulutyttönä äitimme mielellään vetäytyi omiin oloihinsa katolle piirtämään ihmisiä ja maisemia. Hän  opiskeli maalaamista. Hän piirsi niin hyvin, että valistuneet kirjakaupan  Heilalat olivat kannustaneet häntä hakemaan Ateneumiin.

Oliko 13 -vuotiaan Saima Harmajan ”oikeassa Saimassa” jotain, johon äitimme saattoi  nuorena samaistua? Mitä Saima Harmajan vakavat runot elämästä ja kuolemasta hänelle merkitsivät?  Miksi juuri  Saima Harmajan kehitys ja kirjallisuus?  Kuinka hän koki Saima Harmajan  tunnetun syvän runon ”On MAA” – ”ON MAA, JOHONKA KAIKKI POLUT KATOAA…” En tiedä, on niin paljon, mitä en tiedä. En  ehtinyt kysyä. Kun äitimme  joulukuussa 1955 kuoli sairauskohtaukseen, olin 7 -vuotias.

Kunpa ehtisimme kysyä ajoissa.

Saima Harmajan runo ”EDITH SÖDERGRAN” on vuodelta 1930:

– ”Sateinen ilta / hengitti kylmää kosteuttaan / pimeän ikkunan läpi / Kasvot märkää ruutua vasten / ajattelin sinua, suuri henki, / palava liekki sateisella kadulla./ Pimeässä aavistit uuden auringon nousun, / etäältä tunsit sen legioonien jyminän. / Kylmät pisarat väistyivät hämmästyen / valtavan loimusi luota. / Kostean ikkunan luona tiesin, / ettei minulla ole sinun voimaasi, / Hulmahda sielussani, Jumala, / etten sammuisi sateiselle  tielle.”

Äitienpäivä sunnuntaina toukokuun 8 päivänä 2022  on liputuspäivä.  Äiti on mielestäni suomenkielen kaunein sana.

 

Jätä kommentti

*