Alueellisen edunvalvonnan lyhyt oppimäärä

Syksyisen metsäpolun varressa puolukassa korpin naristessa vaivuin ajattelemaan Ylä-Savon edunvalvonnasta julkaistuja monia kirjoituksia. Sen jälkeen kun syksyllä 2011 jäin eläkkeelle, olen keskittynyt niihin tehtäviin, mitä minulla on viime vuosina  ollut ja vielä on mm. Sotainvalidien Veljesliitossa, Juhani Ahon Seurassa , Halosten Museosäätiössä ja Ylä-Savon Säätiössä.  Niinpä olen kuin katsomosta seurannut puheena olevaa vilkasta ja tarpeellista keskustelua, siihen osallistumatta, sivussa vauhdikkaasti  muuttuvan työelämän ja vaikuttamisen ytimestä.

Kirjoituksissa on mainittu  Ylä-Savon yhteistyön veteraaneja, monet jo edesmenneitä, kuten Tahvo Rönkkö, Lassi Aminoff ja Kosti Sarvela.  Kotiseutuneuvos Lauri Winberg  on Iisalmen Sanomissa  (16.8. )  maininnut yhteisen Ylä-Savon “laulattajina”  Kalle Kämäräisen , Margareta Niskasen ja Olavi Martikaisen.   On nimetty  kauppaneuvos Veikko Hakkarainen ja Talousalueen Liitto, vaikka Ylä-Savon Talousalueen Liitto ry poistettiin yhdistysrekisteristä jo talvella 2005. Liitto ehti toimia 55 vuotta. Ylä-Savon taloudellinen neuvottelukunta perustettiin vuonna 1949 ja Ylä-Savon Talousalueen Liitto ry vuonna 1959. Liiton jäseniä olivat 1960 -luvun alusta alkaen 10 kuntaa eli Iisalmen kaupunki ja Iisalmen, Keiteleen, Kiuruveden, Lapinlahden, Pielaveden, Rautavaaran, Sonkajärven, Varpaisjärven ja Vieremän maalaiskunnat sekä lukuisat yritykset, yhteisöt ja yksityiset henkilöt. Ajatus Ylä-Savon talousalueen YHDYSSITEESTÄ ja suunnitelmallisesta kehittämisestä  oli syntynyt erityisesti kaupunginjohtaja Eino Korpijaakon, kansanedustaja Tahvo Rönkön ja talousneuvos Lauri Mähösen keskusteluissa ja ideapalavereissa, mistä kunnallisneuvos Tahvo Rönkkö vuonna 1979 seikkaperäisesti minulle kertoi.

Vastaavanlainen voimien kokoaminen oli ollut 1950 -luvulla käynnissä  Kalajokilaaksossa ja Ylä-Karjalassa, valtioneuvoston kanslian tutkiessa samaan aikaan alueellisen yhteistyön ja kehittämisen kannalta luontaisia vaikutus -eli talousalueita.

Kun Kiuruvesi -lehden päätoimittaja Jaana Selander   pääkirjoituksessaan ( 29.8. ) Ylä-Savon yhteisestä edunvalvonnasta – “Yhteisen edunvalvojan pitäisi olla ihmetyyppi” – nimeää myös minun nimeni,  hiipi mieleeni ajatus vastata asialliseen , pohdiskelevaan kannanottoon , tietysti  “Perinteisen hiihtäjän” tapaan lyhyellä historiallisella katsauksella.

Kiuruveden kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mira Kokkonen on Iisalmen Sanomissa(  6.9. ) julkaisemassaan kirjoituksessa nähnyt tarkasti   Ylä-Savon ja monien muidenkin talousalueiden kannalta  valtioneuvoston työhön  liittyvän merkittävän  ongelman: “Alueen edunajamisen näkökulmasta  on hankalaa, että eri ministeriöt tuntuvat pysyttelevän omilla tonteillaan… Välillä tuntuu, ettei oikea käsi tiedä, mitä vasen tekee. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen.” “Karmeimpina esimerkkeinä”  Kokkonen mainitsee Fimean, kriisinhallintakeskuksen ja Iisalmen sairaalan.

Tämän päivän Iisalmen Sanomissa Pohjois-Savon Ely  -keskuksen  ylijohtaja Kari Virranta  ottaa nykyiseen aluepolitiikkaan  kantaa seuraavasti: “Päätökset tekee yksittäinen ministeri. Valtioneuvosto on jättäytynyt taka-alalle. Maakunnat kaipaavat Kekkosta.”

Eurooppalaisissa tutkimuksissa “alueitten Euroopasta” on todettu, että parhaiten ovat menestyneet alueet, joissa julkinen ja yksityinen sektori ovat yhdistäneet voimansa. Myös Ylä-Savolla on monia erittäin myönteisiä kokemuksia  yhteistyöstä valtioneuvoston kanssa, esimerkkinä valtioneuvoston periaatepäätös Ylä-Savon kehittämisestä heinäkuussa 1981.

Toivon , että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen uuden hallituksen työjärjestystä ja työnjakoa korjattaisiin siten, että alueitten kuten Ylä-Savon  aluetalouteen, elinvoimaan, elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin, infrastuktuuriin ja palveluihin vaikuttavat merkittävät päätökset tehtäisiin aina  valtioneuvostossa, jolloin kaikki hallituksen ministeriryhmät ja tarvittaessa  eduskuntaryhmät  voisivat ottaa kantaa sektoriministeriöitten esityksiin.

 

 

 

Kommentit

  • Veronmaksajat

    Toivon mukaan uudet naamat Savosta, joilla vastuuta enemmän kuin ryhmähau äänestysnapin painamista.

Jätä kommentti

*