Lapsena kuulin  kiehtovia  tarinoita sukuni ”Amerikan käyneestä miehestä”, isoukistani, maanviljelijästä,  WILLIAMISTA eli VILLESTÄ,  ja hänen kovista  työvuosistaan 1896 – 1904 Amerikassa,  Michiganin kaivoksilla.

Yhdysvalloissa, Hudsonjoen rannoilla asuneet Mohegan -intiaanit olivat kutsuneet Hudsonjoen saarta LOKKISAAREKSI. Sittemmin saaren nimeksi oli vakiintunut sen entisen omistajan SAMUEL Ellis ´in ( 1733 – 1794 ) mukaan ELLIS ISLAND.

Vuosina 1892 – 1954 siirtolaiskeskuksena toimineen saaren porttien kautta on Yhdysvaltoihin muuttanut 17 miljoonaa siirtolaista, joukossa kymmeniä tuhansia suomalaisia. Vuonna 1903 on tilastojen mukaan  ollut käynnissä suoranainen kansainvaellus Euroopasta Yhdysvaltoihin; Italiasta saapui yli 196 000, Puolasta 82 000, Saksasta 71 000 ja Suomen suuriruhtinaskunnasta 18 854 siirtolaista, jotka näkivät  Ranskan lahjan Yhdysvaltain kansalle, Statue of Liberty´n eli VAPAUDENPATSAAN.

Ellissaari on ollut miljoonille TOIVON SAARI,  monille käännytetyille myös KYYNELTEN SAARI.

Vuodesta 1990 lähtien Ellissaari on toiminut yleisölle avoimena museona, nimeltään ELLIS ISLAND IMMIGRATION MUSEUM. Museossa on Amerikkaan muuttaneiden siirtolaisten pysäyttävä  matka-arkkukokoelma; isoukkini palasi Suomeen, perheensä luo maatilalleen, Amerikan tuliaiset matka-arkussaan.

Saarella on WALL OF HONOUR, suuri nimiseinä, nimiaita, nimimuuri,  siihen on kirjoitettu yli 600 000 tuhannen siirtolaisen nimet. Nimissä on itäsuomalaisittain,  savolaisittain , yläsavolaisittain ja iisalmelaisittain  tuttuja sukunimiä,  AHONEN, HUTTUNEN, ROTH.  Mikä onkaan ollut ja on   heidän tarinansa…  Varmaan puolisoni ja minä olisimme mekin  voineet tutun nimen kohdalla huudahtaa, kuten  koululaiset rakkaan nimen kohdalla tiistaina maaliskuun 20 päivänä 2012:  ”OH! MY GOD!”

Isoukkini Amerikan matka-arkku on antiikkia ;  sisäpuolen koristeluineen se on yhä uskomattoman hyvässä kunnossa, kaunis  kiitos siitä kuuluu Pielaveden, Laukkalan ja Vaaraslahden sukulaisilleni ja ajatteleville asukkailleen.  Ammattilaisen mielestä matka-arkusta on parasta  pitää huolta sellaisenaan, ajan ja Amerikan matkojen jättämine jälkineen, kuluneenakin, arkun tunnearvo on suuri, sitä ei tarvitse eikä pidä juuri korjailla, siinä saa näkyä matka-arkun huikea tarina, SE JOKIN.