Anna Veleda Zigure – Latvian kasvot Suomessa

Latvian tasavalta ( Latvijas Republika )  viettää parhaillaan itsenäisyytensä 100 -vuotisjuhlavuotta. Latvia julistautui itsenäiseksi 18. marraskuuta 1918, palauttaen itsenäisyytensä 21. elokuuta 1991. Latvia on nykyisin Euroopan unionin jäsenmaa, rahayksikkö on ollut  tammikuusta 2014 alkaen  euro. Maassa on asukkaita hieman yli 2 miljoonaa, pääkaupungissa Riiassa  lähes 700 000 asukasta. Latvian Tasavallan suurlähetystö Helsingissä toimii katuosoitteessa Armfeltintie 10. Latvia 100 -pääjuhla on sunnuntaina 18. marraskuuta 2018.

Anna Veleda Zigure – Latvian kasvot ja ääni Suomessa – palveli Latvian suurlähettiläänä Helsingissä  vuosina 1992 – 1998. Niinä toiveikkaina Latvian jälleenrakentamisen vuosina Anna Zigure vieraili usein myös  Iisalmella ja muualla  Ylä-Savossa, kuntien, yritysten, oppilaitosten ja monien  yhteisöjen vieraana. Nykyisin hän perheineen  asuu Itämeren rannalla kauniissa Jurmalan kaupungissa.

“Jurmala Riianlahden rannalla on ollut tunnettu loma -ja kylpyläkaupunki jo 1800 -luvulla. Hienohiekkainen uimaranta on kymmeniä kilometrejä pitkä. Asukkaita Jurmalassa on nykyään noin 60 000.” ( Latvian maa ja taivas ).

Vuonna 2000  kirjailija Anna Zigure julkaisi teoksen “Latvian maa ja taivas – Kertomuksia Latvian historiasta ja nykypäivästä” (Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 2000, suom., Hilkka Koskela ). Takakannessa  on kiteytettynä  paljon keskeistä Latviasta ja kirjailijasta itsestään: “Suomessa kuusi vuotta Latvian suurlähettiläänä toiminut Anna Zigure kuvaa eri näkökulmista rakasta kotimaataan, sen maisemia, historiaa ja nykypäivän elämää. Hän tuntee maansa raskaan historian, mutta osaa kertoa myös KUKKIEN JA LAULUJEN LATVIASTA. Hän on yhtä mieltä latvialaisten runoilijoiden kanssa, jotka haluaisivat vieraalle maalle mukaansa kauneinta mitä kotimaassa on: Pilvet.”

“Latviassa kulkiessa saa käsityksen siitä, millaista oli silloin, kun kaikki vielä syntyi ja muodostui: järvet, joet, kivet, uskonnot.” Ja Latvian Anna kertoo, kuinka joskus ” käsiin osuu ihmeitä” – vaikka “pyhät puut on hakattu ajat sitten eri uskontojen taistellessa keskenään”: “Riian raatihuoneen perustaa tutkittaessa löytyi karsittu tammipölkky, jonka iäksi on nykyisillä menetelmillä määritelty 3 500 vuotta. Puupilarin muinaista käyttötarkoitusta voi vain arvailla: onko se kannatellut taloa vai vaikkapa kauppasataman laituria.”

Jo teoksen sisällys puhuttelee,  seuraavassa muutamia poimintoja:

– Menneisyys läsnä

– Daugava – kohtalonjoki

– Haikaroiden paluu

– Halki hopeisen lehdon…

– Kuurinmaan suuruuden aika

– Puuhun hakatut kärsimykset

– Kolme palautettua taloa Jurmalassa

– Jää vieraakseni, pilvi!

Seuraava  sitaatti on loistavan teoksen luvusta “Jää vieraakseni, pilvi!”: “Pilvet ja niiden leikki ovat antaneet virikkeitä lukemattomien latvialaisten taiteilijoiden, runoilijoiden ja kirjailijoiden teoksiin. Eräs tarina liittyy Zenta Maurinaan, kirjailijaan ja filosofiin, joka syksyllä 1944 pyörätuolipotilaana lähti muiden joukossa Latviasta sotaa pakoon. Sodan jälkeen hän asui Ruotsissa, mutta matkusteli paljon ympäri Eurooppaa puhumassa korkeakouluissa ja yhdistyksissä. Luennoidessaan hän aina ylisti Latvian kauneutta. 1970 -luvun alussa hänelle luovutettiin Länsi-Saksassa Adenauerin palkinto. Juhlayleisön joukosta esitettiin kysymys, mikä siinä Latviassa oikein on niin kaunista, ettei hän vielä niin pitkän ajan jälkeenkään voi sitä unohtaa. Kirjailija vastasi hämillään: “PILVET.”

Poutapäivänä maaseudulta otetun värikuvan alla on  teksti: “Kaikilla pilvillä on kultaiset reunat.” Teksti mustavalkoisen valokuvan alla: “Vanhat tammet ovat latvialaisten pyhiä puita.”

Vuonna 2017 Anna Zigure julkaisi teoksen “Graniittisen maan jalo kansa – Suomi ja suomalaiset latvialaisissa lehdissä 1822 – 1945”. (Kustannus HD Loimaa, AS Paket,  Tallinna 2017, suom.,  Hilkka Koskela ). Teos on omistettu “Sata vuotta täyttävälle itsenäiselle Suomelle”. Anna Zigure kirjoittaa: “Vuosien mittaan Suomen kirjallisuus tuli latvialaisille tutummaksi, ja tunnetuin ja käännetyin kirjailija oli JUHANI AHO; Suomen kirjallisuuden vastaanottoa tutkinut Arno Jundze puhuu Aho -ilmiöstä.”

 

Jätä kommentti

*