Ainakin täällä Savossa on tapana sanoa, että ”ilimoja piisoo”. On piisannut myös kuluvana vuonna 2021; aurinkoinen intiaanikesä oli niin kuiva, että kysyttiin, saadaanko tänä vuonna sieniä ollenkaan. Kun runsaat sateet sitten tulivat, sieniä nousi nopeasti ja paljon, niitä tuli kuin tulikin, kuin ainakin ”sieniä sateella”.
Ilmoja on piisannut ja piisaa, ajasta aikaan.
Tänään keskiviikkona lokakuun 27 päivänä 2021 on tasan 213 vuotta Koljonvirran eli Virran sillan taistelusta 1808. Millainen oli syksy 1808 täällä Savon rintamalla?
Seuraavat merkinnät ovat kenraaliluutnantti Tutshkov 1:n armeijakunnan päiväkirjasta ( Venäjän Federaation sotahistoriallinen arkisto sekä pääesikunnan sotatieteellinen arkisto, Moskova, suom., FT Juri Shikalov ):
Toivala 1.10.1808: ”Kova tuuli, joka voimistui puolen päivän jälkeen, pysäytti joen ylittämisen Kelloniemeltä.”
Toivala 2.10.1808: Loska, sade ja myrsky pysäyttivät tänään joen ylityksen yli 8 tunniksi.”
Toivala 3.10.1808: ”Myrsky, loska ja sade jatkuivat koko päivän niin voimakkaasti, että ei ollut mahdollisuutta siirtää joen yli mitään koko päivänä.”
Toivala 4.10.1808: ”Ilma oli tyyni, joten oli mahdollisuus viedä joen yli koko tykistö sekä rykmenttien kuormastot. Etujoukko lähti kohti Savojärven kylää.”
Iisalmen Paloiskylä 7.10.1808: ”Päivä oli tuulinen ja sateinen.”
Savon jalkaväkirykmentin vänrikki, sittemmin eversti Gregori Adolfsson Aminoff ( 1788 – 1847 ) kirjoittaa vuonna 1839 Göteborgissa ”Savon Prikaatin vielä elossa oleville aseveljilleen omistamassaan” muistelmateoksessa, yöllisestä taistelusta Koljonvirran itäpuolella Hiekkamäessä ja Mansikkaniemellä, 10.-11.11.1808, että pimeässä metsässä ”KUUNVALOSSA hän näki äkkiä vasemmalla puolellaan lyhyen matkan päässä sotilasjoukon tummat lipalliset sotilaslakit päässään…”.
Mutta millainen oli taistelupäivä Iisalmella ja Koljonvirralla torstaina lokakuun 27 päivänä 1808? Kenraaliadjutantti, ruhtinas Mihail Petrovitsh Dolgorukin ( 1780 – 1808 ) esikunnassa palvellut vänrikki, sittemmin kenraalimajuri, historioitsija ja todellinen valtioneuvos Ivan Petrovitsh Liprandi ( 1790 – 1880 ) kirjoittaa päiväkirjassaan ja muistelmissaan nuoren ruhtinaan viimeisestä päivästä ja viimeisistä hetkistä ( Vojennaja Entsiklopedija, Peterburg 1912 g. ):
– ”Ruhtinas oli lievetakki napeista auki; hän oli pukeutunut kuten melkein kaikki siihen aikaan – spenceriin, siis asetakkiin ilman takalievettä. Yrjönristi oli kaulalla, sapeli päällystakin alla. Oikeassa kädessä hän piti lyhytvartista piippua, vasemmassa pienehköä kaukoputkea. PÄIVÄ OLI HYVIN KAUNIS, SYKSYINEN.”
