Eläkeläisen päiväohjelma

Olen jo yli kolme vuotta opetellut elämään eläkeläisenä. Minulla on muutamia arvostamiani luottamustehtäviä,  jotka aika sopivasti jäsentävät ja myös jäntevöittävät päivieni kulkua. Päiväohjelmani eivät kuitenkaan muuta  sitä tosiasiaa, että olen eläkeläinen. Luottamustehtävieni rinnalla pidän tärkeänä päiväkirjan pitämistä,  johon kirjoitan päivän tapahtumista sekä huomisen ja ylihuomisen ja jopa seuraavan viikon eli ”nousviikon” asioista ja tehtävistä. Seuraavassa poimintoja päiväkirjani sivuilta: ”Sotainvalidien johtokunnan kokous. Raportti Ylä-Savon Säätiölle.  Halosten Museosäätiön asiat. Niskaset hiihtävät Davosissa. Auton tankkaus.  Juhlapuheeni viimeistelyä. Nimipäiväonnittelut tädilleni. Huomenna Eijan kanssa Kuopiossa.”
Eläkeläisenä minulla on ollut aikaa lukea Etelä-Afrikan 10. presidentin Nelson Mandelan ( 1918 – 2013 )  701 -sivuinen elämäkerta: ”Mandela. Virallinen elämäkerta. Anthony  Sampson . Ajan tasalle saattanut John Battersby.”  Auditoriumin tänä vuonna julkaiseman teoksen ovat suomentaneet Essi Suominen, Katja Kangasniemi ja Sanni Taskinen. Hyvin ovat suomentaneet.  Sunday Telegraph on kirjoittanut: ”On vaikea uskoa, että parempaa elämäkertaa tullaan milloinkaan kirjoittamaan.”
Teos sisältää puhuttelevia ajatuksia kuten tämän kiinalaisen sanonnan: ”Itkin, koska minulla ei ollut kenkiä, kunnes tapasin miehen, jolla ei ollut jalkoja.” Myös  Mandelan eli klaaninimeltään Madiban pitkä  elämä osoittaa, kuinka paljon on asioita, jotka yhdistävät ihmisiä.  Paluu juurille,  kotiseudulle ja lapsuuteen on ihmisille yhteistä kaikkialla maailmassa.  ”Hänen juurensa olivat maaseudulla, ja se pysyi merkittävänä osana hänen persoonallisuuttaan: oli silmiinpistävää, että hän kirjoitti parhaiten kotiseudustaan. Mandela piti itseään edelleen aitona ´maalaispoikana´, joka oli tietoinen omista juuristaan ja joka uskoi UBUNTUUN  ( keskinäisen riippuvuuden oppi )  ja maaseudun arvoihin. Ei ollut sattumaa, että hän halusi viettää elämänsä ehtoopuolen siellä, mistä oli aloittanut taipaleensa, kotikylässään Qunussa.” Eläkeläisenä minuun kolahtivat  Mandelan seuraavat sanat ja tunteet, jotka varmasti monista eläkeläisistä tuntuvat tutuilta: ”Olen jäänyt eläkkeelle, mutta en keksi mitään tappavampaa kuin sen, että heräisin aamulla enkä tietäisi, mitä teen seuraavaksi… Se,  että minulla on päiväohjelma, on ainoa asia, joka pitää minut käynnissä.”

Jätä kommentti

*