1760 -luvulla Iisalmen kuninkaallisessa seurakunnassa kuten muuallakin Savossa yleisiä kuolinsyitä ovat olleet kuume, pistokset, punatauti, hinkuyskä ja rokkotauti. ”Kulkutaudit olivat ongelmana pitäjänkokouksissa myös hautausten osalta” ( Kortelainen, 1977 ). Vakava asia on ollut esillä Iisalmen pitäjänkokouksessa vuonna 1773.
Tarttuvien kulkutautien pelossa, niiden leviämisen estämiseksi, on voitu valita kirkkomaan lisäksi muita sopivia hautauspaikkoja, jotka on saatettu vihkiä hautausmaiksi. Tällaisia varahautausmaita näyttäisivät Iisalmella olleen ainakin Kyhjönsaari ja Kuolionsaari Iijärvessä sekä Kumpusaari Porovedessä.
Maailmanlaajuisen espanjantaudin oireita vuosina 1918 – 1920 ovat olleet lähinnä yskä, kuume ja särky sekä keuhkokuume.
Espanjantauti on levinnyt neljänä aaltona ympäri maailmaa tappaen arviolta 30 – 50 miljoonaa ihmistä. ”Taudin lähtömaana on pidetty tutkimuksesta riippuen joko Yhdysvaltoja, Kiinaa tai Ranskaa. Itse Espanjaan viittaava tautinimitys on näin harhaanjohtava. Nimi muotoutui lähinnä siksi, että ensimmäisenä tautiepidemiasta kertoivat espanjalaiset lehdet, jotka eivät olleet sotasensuurin alaisia maan pysyteltyä puolueettomana maailmansodassa” (Linnanmäki / Alanko, 2020 ).
”Tieteessä tapahtuu” -lehdessä 3 / 2020 toimittaja Aki Alanko arvostelee Eila Linnanmäen ansiokkaan teoksen espanjantaudista: ”Espanjantauti Suomessa. Influenssapandemia 1918- 1920. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2020. ” Kirjan ensipainos on julkaistu jo vuonna 2005. Suomeen espanjantauti näyttää rantautuneen kesäkuussa 1918, rauhoittuen vielä vuoden 1920 alussa puhjenneen epidemia – aallon hiipumiseen.
Eila Linnanmäki on arvioinut, että Suomessa kuoli espanjantautiin 19 000 – 27 000 ihmistä, eniten kaupungeissa, kuten muuallakin maailmassa.
Poimintoja Aki Alangon arvostelusta: ”Paikallistason leviämistavoissa suurinta merkitystä näyttää esittäneen niin sanotusti LIIKKUVA IHMINEN, joka toi virusta tullessaan niin sanotuista LEVIÄMISKESKUKSISTA. Kokoontumispaikat, kuten MARKKINAT, toimivat lähtöpisteinä paikallistasolla virinneille epidemioille.”
Arvostelijan johtopäätöksiä ovat seuraavat: ”Se, että espanjantauti tai ylipäätään historialliset pandemiat saavat nykyään huomiota historiallisen tutkimuksen kautta, kertoo niiden lisääntyneestä merkityksestä… Viime vuosikymmeninä on havahduttu lisääntyvässä määrin esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja infektiotautien vaikuttavuuteen. Siksi ne ovat alkaneet saada huomiota myös historiallisen tutkimuksen kentällä.”
